Niina Hakalahti: Ystävyys katkolla ja karikossa (Sydänystävä)

Minna ja Kaisa. Kaisa ja Minna. minnajakaisa, kaisajaminna ovat hiekkalaatikolta asti olleet parhaat ystävykset. Bestikset. Erottamattomat. Niina Hakalahden romaani Sydänystävä (2014) kertoo kahden naimisissa olevan naisen Minnan ja Kaisan, 14-vuotiaiden poikien Leevin ja Eetun äitien, sydänystävyydestä.

Naiset ovat olleet lapsuudesta asti ystäviä, ainaisjäseniä Kahden tytön kerhossa. Lapsesta asti Minna on tuntenut pientä kateutta täydellisyyttä hipovaa ystävätärtään kohtaan. Kun Kaisan kotona syötiin pasta bolognesea, Minnalla makaronia ja jauhelihaa. Kaisa on aina ollut pidempi ja hoikempi, Minna lyhyempi ja tanakampi. Jos Kaisa ei pidä kouluruuasta, ei Minnakaan pidä. 

"Kaisalla on lettinauhat, niissä on helmiä. Kaisan hiukset ovat ihanat, ne menevät itsestään kiharaan. Minun tukka on suora. Haluaisin, että se olisi samanlainen kuin Kaisan."

Minnan ja Kaisan elämät ovat keinuneet samaan tahtiin. He ovat olleet aina samalla luokalla, menneet yhdessä opiskelemaan suomea yliopistoon, valmistuneet molemmat äidinkielen opettajiksi ja tavanneet miehensäkin yliopistolla samoihin aikoihin. Kun Minna tulee raskaaksi, kahden viikon päästä siitä Kaisakin tulee. 

"Vaikka minun raskauteni oli alkanut kaksi viikkoa Kaisan raskautta aikaisemmin, Eetu ehti silti syntyä ensin. Kaisa kiri."

Perheiden yhteinen hiihtolomamatka Leville päättyy ikävästi Kaisan pojan Eetun loukkaantumiseen. Karikkoja ystävyyden tiellä aiheuttaa Minnan poika Leevi, joka päättää lopettaa musiikkiopiston, haluaa tatuoinnin, liikkuu epämääräisessä seurassa ja liittyy anarkistinuoriin. Samaan aikaan pariskunnat päätyvät Kaisan innoittamana (tietenkin) ostamaan vanhan paritalon joen rannalta. Sydänystävistä tulee naapureita, jotka jakavat ei vain lapsuutta, nuoruutta, ammattia vaan myös yhteisen kuistin ja multakasat. Minna alkaa nähdä Kaisassa uusia piirteitä ja tuntee tukehtuvansa hallitsevan ystävänsä alla: "Minä halusin erota Kaisasta, että voisin taas olla hänen ystävänsä." 

Yhtäkkiä Minna tuntee ystävysten elämän symmetrisyyden ja samantahtisuuden kuvotuksena: "Jos keinuu liian kauan, voi tulla paha olo ja sitten oksennat."

Kirja kuvaa ruuhka- ja kaaosvuosien sekä murrosikäisten lasten kanssa painiskelevien naisten arkea ja elämää uskottavasti, raikkaasti ja hauskasti.  Minnan elämässä Kaisan ja Leevin lisäksi murhetta tuottavat rehtori-aviomies Tomi, joka pakenee avioliittoa ylenmääräiseen liikkumiseen ja äiti, joka unohtelee asioita. Eikä paritaloasuminenkaan alun jälkeen ole niin idyllistä kuin sisustuslehtiä lukemalla voisi luulla. 

"Tässä, Kaisa sanoi ja veti kassista esiin lyhdyn. Paperikassi oli jonkin putiikin. Lyhdystä näki heti, että se oli designia. - Ajattelin, että se, joka tulee kotiin, voisi aina laittaa tähän tulen. Kaisa oli jo ehtinyt miettiä sisustusta, luoda meille yhteisiä tiloja ja visioita."

Kirja on kirjoitettu vetävästi, siinä on sopivasti tilannekomiikkaa ja vakavuutta. Kirjan henkilöt ovat samastuttavia. Lukijana halusin välillä huutaa Minnalle, että älä nyt anna Kaisan pompottaa sinua enää enempää. Osa juonen tapahtumista on koulumaailmaa tuntevalle epäuskottavia. Harva opettaja aloittaa lehtorin virassa hiihtoloman jälkeen tai enpä tiedä koulua, jossa toukokuussa pidettäisiin vielä vanhempainiltoja. 

Sydänystävä on silti kirja, joka jokaisen paritaloasujan, äidinkielen opettajan, murrosikäisen pojan vanhemman ja sydänystävän omistavan tulisi lukea. 

Jälkikirjoitus: Muita äidinkielen opettajapäähenkilöistä kertovia kirjoja ovat muun muassa Tuula Levon Hyppytunti (2004) ja Jussi Valtosen Siipien kantamat (2007)

Niina Hakalahti
Karisto (2014)
s. 224