Satupäivän aamu kuningas Tollon seurassa (Monica Vikström-Jokela, Kuningas Tollo ja Alavian asukit)

Tänään 18. lokakuuta Sadun nimipäivänä vietetään Suomessa satupäivää. Satupäivää on vietetty vuodesta 2008 lähtien ensin osana lastenteatterikampanjaa ja sittemmin ihan omana tapahtumanaan. Tänään eri kaupungeissa luetaan satuja ja pidetään satutuokioita. Esimerkiksi Tampereella pääkirjasto Metsossa Tampereen teatterin näyttelijät Inkeri Mertanen ja Elisa Piispanen lukevat lapsille satuja. Myös kotona voi viettää satupäivää lukemalla omalle lapselleen satuja ja tarinoita. Satujen lukeminen kehittää ja vahvistaa lapsen mielikuvitusta, luovuutta ja sanavarastoa. Lapsi kokee erilaisia tunteita satujen kautta ja hänen itsetuntonsa vahvistuu. Lisäksi yhteiset satuhetket antavat lapselle arvokasta aikuisen läsnäoloa. Yhteiset satuhetket sohvan nurkassa tai sängyn reunalla viihdyttävät, rauhoittavat ja opettavat monin eri tavoin. 

Satuja voi lapsen kanssa myös kertoa ja keksiä yhdessä. Ostin pari viikkoa sitten Saga-kortit, joiden avulla voi opetella sadunkerrontaa, luoda sekä kertoa tarinoita. Kuvakorteissa on 55 erilaista satujen ja fantasian maailmaan sopivaa tutuntuntuista, mutta kuitenkin tuntematonta hahmoa, paikkaa, maisemaa, esinettä ajasta tai maasta, jota ei ole ollut ja joka samalla on aina olemassa. Korttien avulla voi lapsen, aviopuolison, ystävien tai oppilaiden kanssa, miksei yksinkin, harjoitella sadunkertomisen muotoa ja laittaa mielikuvituksensa lentoon. Korttien kuvat toimivat apuvälineenä tarinan luomisessa ja niiden avulla on mahdollista saavuttaa luova ilmapiiri. Koulussa ne voivat toimia inspiraation lähteenä esimerkiksi novellin tai runon kirjoittamiselle.    

Minkälaisen tarinan keksisit näiden kuvien avulla?

Meillä oli nuorimmaisen poikani kanssa iltasatukirjana kesken Monica Vikström-Jokelan Kuningas Tollo ja Alavian asukit (2014). Niinpä satupäivän kunniaksi luimme sen tänä aamuna loppuun. 

Kuningas Tollo on nimensä veroinen kuningas. Hieman yksinkertainen ja hölmö kuningas hallitsee Omamaata, jossa hän käyttää valtaa itsevaltiaan tavoin. Kuningas säätää lakeja, jotka häntä miellyttävät ja joista hänelle ja hänen vaimolleen kuntosalilla viihtyvälle kuningatar Tollolle on hyötyä. Nämä lait sitten hovin uutispäällikkö Ilmi Toimela lukee yleisradiossa koko kansalle tiedoksi. 

"Korvat auki, kaikki Omamaan asukkaat! Kuningas määrää, ettei kenelläkään saa olla hattua, jossa on hienompi töyhtö kuin kuninkaan hatussa. Tämän lain rikkomisesta seuraa sakkorangaistus. Kuulkaa ja totelkaa!" 

Eräänä päivänä kuningas saa naapurimaa Alaviasta kirjeen, jossa kerrotaan, että naapurimaan kuningas Arvo Mainio aikoo rakentaa köysiradan ylös vuorille Alavian ja Omamaan väliin. Kuningas hermostuu tästä ja päättää rakentaa rinteille moottoritien, joka lopulta muuttuukin rautatieksi. Rautatie tuo kuitenkin Omamaahan uusia ihmisiä, jotka puhuvat kummaa kieltä ja harrastavat outoja asioita. Tästä seuraa monia arkisia ongelmia. 

"Kuningas määrää, että kaikkien Yksinomamaassa asuvien täytyy opetella omamaan kieltä, niin että he ymmärtävät, mitä kuningas sanoo. Kiitos ja kuulemiin. Kuningas Tollo nauraa hörähti tyytyväisenä. Tämä laki saisi kyllä kaikki Alavian asukit lähtemään takaisin Alaviaan, hän ajatteli. Kukapa viitsisi nähdä sen vaivan, että opettelisi vierasta kieltä."  

Kuningas Tollo  on eettinen tarinakirja, jossa opetetaan toisten ihmisten kunnioittamista ja sitä miten tulisi käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan ja miten hyväksyä erilaisuus. Kirja opettaa lapsia myös ymmärtämään oman äidinkielen merkitystä: 

"Osa uusista Alaviasta muuttaneista asukkaista oli jo oppinut aika hyvin omamaan kieltä. Mutta kun tavataan ystäviä, kerrotaan satuja lapsille tai luetaan iltarukousta, halutaan käyttää omaa äidinkieltä. Se on tärkeää, muuten ihminen ei voi hyvin." 

Kuten saduissa on tapana, myös tämä tarina päättyy onnellisesti ja samalla kuningas Tollo oppii jotakin itsestään. Kirja sopii keskustelunherättäjiksi ja opetusmateriaaliksi esimerkiksi päiväkoteihin, alakoulun ensi luokille tai maahanmuuttajatyöhön. Kuvittaja Nina Haikon kuvat viehättävät varmasti nuorempia lukijoita. Myös kirjan henkilöitä kuvaavat hauskat nimet saavat lasten suut hymyyn.   

Jälkikirjoitus: Oikein leppoisaa nimipäivää omalle Satu-tädilleni. 

Arvostelukappale

Monica Vikström-Jokela,: Dumma kungen och de andra

suom. Kaarina Hakkarainen

PTK - poikien ja tyttöjen keskus, Lasten keskus Kirjapaja (2014)

s. 94 

Kultainen kissanpentu: Kerro minulle tarina

Olipa kerran satu, ja satukirjailijaksi muuntuva kirjailija Päivi Alasalmi. Alasalmen aluevaltaus satukirjailijana täydentyy nyt uudella kokoelmalla Kultainen kissanpentu, joka sisältää kaksitoista perinteistä satua. Saduissa seikkailevat niin prinssit, prinsessat, velhot, maahiset, talonpojat kuin jättiläisetkin. Satujen tapahtumapaikat taas vaihtelevat lumisesta metsästä, köyhistä - suutareita, räätäleitä ja leipureita - vilisevistä kylistä, Siperian prinssin hoviin, velhon asuttamalle Tinavuorelle tai maahisten pikkuiseen mökkiin.

Kultaisen kissanpennun kuvituksen on tehnyt Riikka Jäntti. Jäntin mustavalkoinen piirustusjälki on tarkkaa, yksityiskohtaista ja hahmot perinteikkäitä. Prinsessat näyttävät pitkine liuhuvine hiuksineen ja mekkoineen aidoilta satuprinsessoilta sekä velhot kyömynenineen ja näppylöineen pelottavilta velhoilta. Kuvitus saa satujen tarinat ja henkilöt  eläviksi. Lapsikuuntelija ja -katselija olisi kaivannut kuitenkin kirjaan enemmän kuvia ja niihin piristäviä värejä.

Alasalmi vie lukijan menneen satumaailman lumoihin. Hän käyttää taitavasti vanhoja sanoja ja mukailee saduissaan vanhahtavaa kieltä - sadut ovatkin kuin kaikuja menneisyydestä. Minulle ainakin tuli satuja lukiessani sellainen olo kuin lukisin jotakin vuosisadan alussa kirjoitettua tarinaa: 

”Leipurin lämpimässä tuvassa paloi aina kynttilöitä. tuvan pitkälle pöydälle oli levitetty punavihreä liina, jolla oli pajunoksista taivutettuja mistelikransseja. Enkeli kello soitti pientä kilkatustaa, ja paahdetut kastanjat tuoksuivat savivadissa pöydällä.” Sokerileipurin suuri koira

Sadut ovat välillä hassuja ja välillä opettavaisia, mutta jokaisessa on jokin syvällisempi ajatus taustalla. Sadut korostavat välittämisen, ystävyyden ja rakkauden  merkitystä. Ritari Tuomas lähtee sadussa Toisilleen tarkoitetut pelastamaan rakastettua prinsessa Annea Siperiasta asti. Jättiläis-Jampan koti-ikävä -tarinassa yksinäinen jättiläinen haluaa muuttua pieneksi, että pääsee ison maahisperheen aamiaispöytään aamupuurolle ja telmimään maahislasten kanssa punaiselle räsymatolle. Tärkeitä ystäviä ovat myös lemmikkieläimet – olivatpa  ne sitten kissoja tai koiria, kuten nimikkosatu Kultainen kissanpentu tai Sokerileipurin suuri koira  –tarinat osoittavat.

Satukirjan viimeisessä sadussa Taikapölyä Repekka Rimppakinttu tutustuu vanhaan valkohapsiseen Sofia-rouvaan, joka kertoo hänelle tarinoita elämänsä varrella tapahtuneilta huimilta matkoiltansa. Sofia maalaa sanoillaan mitä kauneimpia tarinoita ja elämyksiä Repekalle. Sadun lopussa Repekka ymmärtää, että ankeimmankin arkipäivän yli pääsee, jos ripottelee elämänpolulleen hieman taikapölyä: ”Jos ei muuten ole rikas, voi omistaa rikkaan mielikuvituksen."

Taikapölyä toivoisi jokaiselle meistä elämän varrelle, sillä ilman tarinoita ja mielikuvitusta, elämä olisi kovin tylsää tai ainakin se tuntuisi loputtoman pitkältä.

Päivi Alasalmi
Kultainen kissanpentu. Satuja
Kuvittanut Riikka Jäntti
Gummerus (2013)
s. 148