Kirjabloggareiden kunnioitus Gabriel García Márquezin elämälle ja teoksille eli GGM-lukuhaaste

Olen löytänyt itseni viime viikkoina uudesta yhteisöstä, joka tuottaa minulle suunnattoman paljon iloa. Tunne on hieman samankaltainen kuin silloin, kun tapasi ensi kerran opiskelujensa alussa kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoita ja huomasi kuuluvansa samanmielisten kirjallisuudesta intoilevien pieneen yhteisöön. Tämä uusi yhteisö, josta olen niin kovin innostunut, liittyy kirjabloggaamiseen. Olen liittynyt (tai oikeastaan minut on hyväksytty) kirjabloggarien omaan salaiseen ja suljettuun ryhmään Facebookissa. Ryhmä on tarkoitettu kaikille kirjabloggareille tai blogeissaan kirjoista sekä lukemisesta kirjoittaville. Ryhmässä käydään kirja-alaan liittyvää asiallista sekä monipuolista keskustelua ja vaihdetaan ajatuksia sekä vinkkejä niin kirjallisuudesta kuin blogaamiseen liittyvistä pulmista tai ideoista. Ryhmään tosiaan hyväksytään jäseniksi vain ne, joilla on oma kirjablogi. Ryhmän kautta olen oppinut paljon uutta ja ennen kaikkea olen tutustunut ihmisiin lukemieni ja seuraamieni blogien takana. Blogistit myös tapaavat toisiaan kasvotusten. Olen itse menossa pirkanmaalaisten ja tamperelaisten kirjabloggareiden toukokuiseen tapaamiseen. Tästä jokakuukautisesta perinteestä ja tapaamisestakin luin ryhmästä. 

Päätimme myös bloggareiden kesken kunnioittaa yhtä merkittävimmistä eteläamerikkalaisista kirjailijoista eli kiirastostaina menehtynyttä kolumbialaista Nobel-kirjailijaa Gabriel García Márquezia lukemalla ja bloggaamalla hänen teoksistaan. 

Márquez kuoli kotonaan Meksikossa 87 vuoden iässä sairastettuaan keuhkokuumeen. Hänet tunnetaan parhaiten vuonna 1967 julkaistusta teoksesta Sadan vuoden yksinäisyys. Nobelin kirjallisuuspalkinto hänelle myönnettiin vuonna 1982. Márquez muistetaan myös yhtenä tunnetuimmista maagisen realismin edustajista  ja poikkeuksellisen lahjakkaana tarinankertojana. Suurin osa Márquesin teoksista on suomennettu. 

GGM-lukuhaaste etenee siten, että jaamme bloggareiden kesken tuotantoa niin, että eri blogistit lukevat tuotannosta yhden teoksen ja kirjoittavat siitä blogiinsa tekstin. Itse luen häneltä pienoisromaanin Kukapa everstille kirjoittaisi  vuodelta 1963 Pentti Saaritsan suomennoksena. Löysin lyhyehkön ja sivuiltaan jo kellastuneen pokkarin kirjahyllystäni. En kuitenkaan ole sitä aiemmin lukenut. Se on ollut lähemmäs kymmenen vuotta kirjahyllyyn unohdettuna.  

Kopion Wikipediasta tähän tekstini lopuksi Márquezin tuotannon. Lisään teosten perään niiden blogien linkit, jotka ovat ilmoittaneet minulle, minkä teoksen lukevat. Lisään myöhemmin myös linkit valmiisiin blogiteksteihin. Ainakin seuraavat blogit ovat ottaneet lukuhaasteen vastaan: Eniten minua kiinnostaa tie, Anna minun lukea enemmän, Lue,ihminen!, Oksan hyllyltä, Kirjakaapin kummitus, p.s. rakastan kirjoja ja Erjan lukupäiväkirja. Jos haluat tulla mukaan, kommentoi blogiini, niin lisään blogisi haasteeseen. 

Lepää rauhassa Gabriel García Márquez. Teoksesi jatkavat maagista elämäänsä lukijoidensa mielikuvituksessa ja herkullinen tyylisi ilahduttaa lukijoita ympäri maailmaa.   

Romaanit ja pienoisromaanit

Rojumyrsky (La hojarasca, 1955)

Kukapa everstille kirjoittaisi (El coronel no tiene quien le escriba, 1961) (Kirjoja ja kakkuja)

Mama Granden hautajaiset (Los funerales de la Mamá Grande, 1962) (Kirjakaapin kummitus)

Pelon hetki (La mala hora, 1962)

Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967) (Lue, ihminen!)

Monólogo de Isabel viendo llover en Macondo (1968)

Surullinen ja uskomaton tarina: Seitsemän kertomusta. (La increíble y triste historia de la cándida Eréndira y de su abuela desalmada, 1972)  (Erjan lukupäiväkirja)

Patriarkan syksy (El otoño del patriarca, 1975) (Eniten minua kiinnostaa tie) 

Kuulutetun kuoleman kronikka (Cronica de una muerte anunciada, 1981)  (Oksan hyllyltä)

Rakkautta koleran aikaan (El amor en los tiempos del cólera, 1985) (Anna minun lukea enemmän)

Kenraalin labyrintti (El general en su laberinto, 1989)

Oudot vaeltajat: kaksitoista kertomusta (Doce cuentos peregrinos, 1992)

Rakkaudesta ja muista riivaajista (Del amor y otros demonios, 1994)

Muistojeni ilottomat huorat (Memoria de mis putas tristes, 2004) (p.s. rakastan kirjoja)

Muita teoksia

Haaksirikkoisen tarina (Relato de un náufrago, 1955)

Ihmisen ääni (El olor de la guayaba, 1982)

Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä (La aventura de Miguel Littín clandestino en Chile, 1986)

Uutinen ihmisryöstöstä (Noticia de un secuestro, 1996)

Elää kertoakseen (Vivir para contarla, 2002) - omaelämäkerran ensimmäinen osa