Pellillinen helppoa omenapiirakkaa (munaton)

Tänään kokoontuu taas eduskuntavaalieni tukiryhmä. Niinpä päätin leipoa kokoukseen pellillisen helppoa omenapiirakkaa. Tämän piirakan erikoisuus on piimä ja se, ettei piirakka sisällä ollenkaan kananmunia. Kun aloin leipoa piirakkaa ja kaksi nuorinta poikaani kuuli, ettei piirakkaa tällä kertaa ole luvassa heille, he innostuivat leipomaan oman piirakkansa. Siitä ei kuulemma riitä sitten äidille. 7-vuotias intoutui erityisesti omenien kuorimisessa. Tosin siinä puuhassa auttoi omenasorvi, joka on yksi eniten käytettyjä keittiövälineitä taloudessamme. Litran piimästä ei kuitenkaan riittänyt poikien piirakkaan kuin 3,5 dl, joten pojat käyttivät piimän loppujen lisäksi jääkaapista löytyneen vanhentuneen kermaviilin. Onpa hauska nähdä, onko maussa jotain merkittävää eroa.  

Äidin piirakka

Poikien piirakan omenat sulassa sovussa rinnakkain ja päällekkäin.

Pohja: 

150 g sulatettua rasvaa
3,5 dl sokeria
7,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl soodaa
6,5 dl piimää





Päälle: 

Omenoita
kanelisokeria
2 tl vaniliinisokeria

Sulata rasva. Sekoita kuivat aineet ja lisää niiden joukkoon hieman jäähtynyt rasva ja piimä. Vatkaa tasaiseksi. Levitä seos rasvoitetulle leivinpaperilla vuoratulle pellille. Asettele omenaviipaleet päälle, Ripottele kaneli-sokeria sekä vaniliinisokeria päälle. Paista 225 asteessa keskitasolla 20-25 minuuttia. Varo polttamasta pohjaa. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.  

Jälkikirjoitus: Omenasorveja myy ainakin ClasOhlsson. Voin vakuuttaa, että sillä omenoiden kuoriminen on nopeaa ja näppärää. Olenpa sillä perunoitakin kuorinut ja kotiranskalaisia tehnyt. 

Pääosassa Tuijan kaikkein helpoin omena- tai mikä vaan piirakka - sivuosissa lukupiiri ja Vuonna 1984 -romaani

Tuijan kaikkein helpoin omenapiirakka

Suuntasin eilen Hämeenlinnaan työpaikan lukupiiriin. Vaikka olenkin vuorotteluvapaalla, en ole halunnut luopua työpaikan lukupiirin tapaamisista. Niinpä hyppäsin jo aamusta miehen kyytiin ja jäin autosta Hämeenlinnassa. Vietin aamu- ja iltapäivän kakkoskaupunkini kahviloissa ja pääkirjastossa lukien tämänkertaista kirjaa, joka on George Orwellin (1949) Vuonna 1984. Tuli taas vähän kiire kirjan kanssa ja luinkin eilen pitkälle yli sata sivua kaupungilla, että sain teoksen luettua ennen lukupiiriä, joka kokoontuu Hämeenlinnan yhteiskoulun opettajanhuoneessa koulupäivän jälkeen. 

Tämän päivän Aamulehdessä (2.10.14) oli oivallinen Viivi ja Wagner -sarjakuva. Se kuvasti aika osuvasti omaa lukemistani. Minulla, kuten Wagnerillakin, on useita kirjoja kesken. Ja aika usein minulle käy kuten Wagnerille stripin lopussa. 

Mistäs minäkään mitään koskaan muistan.

Tällä hetkellä minulla on kesken pari lastenkirjaa: Monica Vikström-Jokelan Kuningas Tollo ja Alavian asukit ja Johanna Hulkon kolmas osa lastenkirjasarjassa Geoetsivät, Harri V. Hietikon dekkari Näkemiin Shosanna, Timo Jokisen runokokoelma Hetkiä ihmisiä kohteita, joka kuvaa Ylöjärven maisemia ja Niina Hakalahden Sydänystävä, mikä taas kertoo äidinkielen opettajaystävistä. Siitä on ihan pakko ehtiä kirjoittaa blogiin. (Niin ja onhan minulla kesken myös ikuisuusprojekti Taru sormusten herrasta.) Eilen tosin oli vielä kesken Vuonna 1984. Monta kertaa ajattelin lukemisen aikana, että jätän kirjan kesken.  

Vuonna 1984 ei todellakaan ole mikään viihdyttävä lukukokemus. Se on sen sijaan erittäin vaikuttava kirja - tulevaisuuskuvaus ja pelottava dystopia totalitaristisesta yhteiskunnasta, jossa Isoveli, Puolue ja ajatuspoliisi valvovat jokaista ajatusta, tekoa, kieltä ja kaikkea ihmisen elämään liittyviä toimintoja. Se kertoo maailmasta, jossa tunteet, toisinajattelu ja kritiikki on vallanpitäjien toimesta kielletty ja kuinka ihmisen mieltä muokataan propagandan, väkivallan, kidutuksen ja kielen avulla. Yhteiskunta, jossa historia ja menneisyyden tapahtumat sekä kirjallisuus kirjoitetaan uuskielellä uudelleen ja vallanpitäjille sopiviksi. Mitä ihmiselle lopulta jää, kun kaikki on viety - usko ihmisyyteen, rakkaus läheisiä kohtaan, toivo paremmasta ja oma mieli ja tahto. Jäljelle jää vain rakkaus Isoveljeä kohtaan. 

Ajatus siitä, että Orwell on kirjoittanut 40-luvulla kirjan, joka jossain päin maailmaa on edelleen arkea ja todellisuutta on ankeuttava ja ahdistava. Burkiin pukeutuvat naiset ja Pohjois-Korean nälkäänäkevät kansalaiset tulivat ajatuksiin. Lukupiirissa keskustelu vyöryikin juutalaisten joukkotuhosta nykyisiin ja entisiin diktatuureihin, kuten Pohjois-Koreaan tai Stalinin Neuvostoliittoon, kosketusherkkiin oppilaisiin, nuorison nykykielen suppeuteen ja ilmaisuvoiman katoamisen kautta taideaineiden, tanssipedagogiikan ja kädentaitojen tärkeyteen ja jopa Big Brother-ohjelmaan ja nettiaddikteihin. Vaikuttava vaikkakin synkkä ja iloton kirja herätti monipolvisen ja moniin suuntiin kulkevan keskustelun. 

Päivän kaikkein hedelmällisin tai ainakin makoisin anti liittyi kollegan tuomaan omppupiirakkaan. Hänen sanojensa mukaan kyse on kaikkein helpoimmasta omena-, marja- ja raparperipiirakan ohjeesta. Pitihän minun sitten illalla testata, että onko näin. Niinpä pyöräytin illalla vielä omenapiirakan. Tuija on sanojensa mittainen nainen. Ehdin leipoa piirakan sinä aikana, kun uuni lämpesi. Se myös katosi yhtä nopeasti kuin valmistuikin poikavoittoisen perheeni suihin. 

Ohje: 

1 muna

1 dl sokeria

1 dl nestettä (esim. vettä, kauramaitoa)

1 tl vaniliinisokeria

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja (Tuija laittaa 0,5 dl kaurahiutaleita, 0,5 dl spelttijauhoja ja 1 dl vehnäj, Johanna laittoi tällä kertaa 0,5 dl kaurahiuataleita ja 1,5 dl vehnäjauhoja)

loraus rasvaa

Päälle:

omenoita

kanelia ja sokeria / juoksevaa hunajaa 

Vatkataan muna ja sokeri vaahdoksi, lisätään neste ja jauho-leivinjauheseos sekä vaniliinisokeri ja loraus rasvaa. Voidellaan vuoka ja laitetaan päälliset päälle. Uunissa 225 asteessa 20-30 minuuttia. Itse pidin 25 minuuttia. 

Piirakka ennen uunia

Ohje on helppo muistaa, sillä kaikkea muuta tulee yksi paitsi jauhoja kaksi. Yksinkertaisesta annoksesta tulee pyöreä vuoka ja kolminkertaisesta taas koko pellillinen. Kiitos Tuijalle ohjeesta. 

Piirakka hetkeä ennen kuin se katosi.

Himmu-tädin omenarahkaherkku (omenapiirakka)

Kielessä on erilaisia sanoja sukulaissuhteille, jotka syntyvät avioliiton kautta, kuten anoppi, appi, vävy, miniä, käly ja lanko. Osa näistä on edelleen jokapäiväisessä käytössä, kuten naista tarkoittavat sanat anoppi ja miniä. Osa nimityksistä taas on nykyään melko vähäisessä käytössä. Tällaisia ovat esimerkiksi sanat käly ja lanko. Kovin moni suomalainen ei välttämättä edes tiedä, että mitä sana lanko tarkoittaa. Sillä nimityksellä voi siis puhua sekä puolison veljestä, sisaren miehestä tai puolison sisaren miehestä. 

Kansanrunoista on kieleemme tullut myös erilaisia sukulaissuhdetta kuvaavia sanoja. Näitä käytännössä unohtuneita sukulaisnimityksiä ovat muun muassa kyty, nato ja näälämies. Nato toki nousee esiin aina silloin tällöin ristikoita ratkoessa. Kyty on aviomiehen veli, nato puolestaan aviomiehen sisar ja näälämies taas se kuuluisa lankomies. Ja mikäs lanko nyt taas olikaan? Pitää painaa mieleen ennen seuraavia sukujuhlia.

Nämä sukulaisnimitykset tulivat mieleen, kun mietin, onko jotakin sanaa, joka kuvaa aviopuolison sisaren miehen äitiä. En ainakaan keksinyt. Niinpä tämä resepti sai nimekseen yksinkertaisesti Himmu-tädin omenarahkaherkku, sillä aviomiehen siskon anopin rahkaomenaherkku olisi turhan pitkä ja monimutkainen nimitys tälle herkulliselle omenapiirakalle. 

Muutama viikko sitten anoppini tarjosi siis luonaan maukasta rahkaomenakakkua tai -piirakkaa. Millä nimityksellä nyt kakkupohjaista piirakkaa kutsuukaan? Sain reseptin, jonka anoppini taas oli saanut tyttärensä anopilta. Se kuinka monen anopin taakse resepti lopulta johtaakaan, siitä minulla ei ole hajuakaan. 

Lupasin eilen leipoa rahkaomenapiirakan, jos joku käy kaupassa ja hakee puuttuvat ainesosat eli fariinisokerin ja rahkan kaupasta. Ei kestänyt kauan, kun mies oli jo ulkona käynnistämässä Vespaa. En kuitenkaan ryhtynyt kilpailemaan anopin kanssa eli kysynyt, että kumman piirakka nyt lopulta oli sitten parempaa. Olen oppinut, ettei anopin kanssa kannata lähteä kilpalaulantaan - jos kyse on leipomuksista. Silloin on miniä nimittäin aina heikommassa asemassa. 

Ohje: 

4 munaa
1½ dl fariinisokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua voita
omenoita

Munat ja sokeri vatkataan (ei kuitenkaan tarvitse ihan vaahdoksi vatkata) ja jauho-leivinjauheseos sekä voi lisätään taikinaan. Taikina levitetään vuokaan (pienempi kuin uunipelti). Omenaviipaleet asetellaan riveihin  taikinan päälle. Omenoiden pinnalle ripotellaan fariinisokeria.

Ennen rahkaseosta.

Päälle:

2 dl kermaa
1 purkki pehmeää rahkaa (tai  kermaviiliä)
1 dl sokeria
1 muna
1½ tl vaniljasokeria

Sekoitetaan keskenään. Kaadetaan seos omenaviipaleiden päälle. Paistetaan uunin alatasossa noin 180-200 asteessa 25-35 minuuttia.

Valmis piirakka näytti tältä. 

Omppuilottelu jatkuu - omena-murupiirakka

Meillä on pihassa kolme omenapuuta. Niinpä omenashow vaatii aina syksyisin kekseliäisyyttä ja leipomistaitoja. Teen paljon hilloa. Sitä menee puuron ja Weetabixin kanssa aamuisin. Joskus tulee vietyä omppuja mehuasemille. Sitten laitan omenaa salaatteihin, teen toscaomenia ja omenakiisseliä. Oikeastaan mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Lisäksi tulee tietysti leivottua erilaisia omenapiirakoita. Viikonloppuna tuli leivottua kahdesti tällainen omena-murupiirakka. Pohja on vanha tuttu, jo perinteeksi muodostunut piirakkapohja. Täytteen turkkilaisen jukurtin voi korvata joko ranskankermalla tai kermaviilillä. Mitä nyt jääkaapista kulloinkin löytyy. 

Pohja: 

100g voita tai margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte: 

sopivasti omenoita viipaloituna
2-3 dl turkkilaista jukurttia tai 200 g kermaviiliä
2 munaa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria


Muruseos:

50 g voita tai margariinia
3/4 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
1 tl kanelia

Piirakka vielä ilman täytettä ja muruseosta.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää sen jälkeen taikinaan leivinjauhe-jauhoseos. Sekoita. Painele pyöreään vuokaan. Sekoita täytteen aineet. Laita omenat pohjalle ja kaada täyte omenoiden päälle. Nypi muruseos. Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista noin 200 asteessa noin 30-35 minuuttia alimmalla tasolla. Herkuttelemisiin.  

Mitähän sitä seuraavaksi ompuista leipoisi?

Piirakka kuvattuna ennen uunia.

Piirakka uunista otettuna.

Amerikkalaista omenapiirakkaa (apple pie) syksyn omenasadosta

Kinuskikissa leipoo. Tervetuloa juhliin -kirjassa (2003) on loistava omenatarhurin piirakka eli perinteinen amerikkalainen taikinakuorinen apple pie. Kirjassa omenapiirakka on koristeellisena versiona eli siihen on tehty päälle omenakoristeita marsipaanista sekä muotilla lehtikuvioita.  Leivoin noin viikko sitten kirjan ohjeella omenapiirakan ja se hävisi nopeasti - suorastaan ahmittiin. En tainnut saada itse kuin pienen maistiaisen. Tosin oma piirakka ei kyllä näyttänyt Kinuskikissan versiolta, mutta hyvää se silti oli. Piirakan erikoisuus oli taikinasta tehdyt lehtikoristeet, jotka kastettiin kaneliin ja aseteltiin piirakan päälle.

Olin kesällä Italiassa ja löysin paikallisesta supermarketista Leccon kaupungista Como-järven rantamaisemista erilaisia leivontakuvioita. Niinpä värkkäsin sitten itsekin piirakan päälle pieniä lehtiä Italiasta tuomalla muotillani. Se oli rentouttavaa ja hauskaa näpertelyä. 

Tänä iltana vaalitukiryhmäni kokoontuu miettimään ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleja kotonani. Pitkään mietin, että mitä leipomuksia tarjoaisin tukiryhmäläisille. Kun pitää tällaista kotitekoista leivontablogia, niin paine tarjottavien laadusta kasvaa, vaikka yritänkin todistella, etten ole mikään ammattilainen vaan leivon huviksi, iloksi ja herkutellakseni.

Lehtikuvioita aiemman piirakan päällä. 

Ei tämä ihan Kinuskikissan tekeleeltä näyttänyt. 

Päädyin amerikkalaiseen omenapiirakkaan. Lisäksi teen anopin kesäkurpitsaleivoksia. Niiden ohje löytyy linkistä. Tänään kuitenkin jätin koristeiden väsäämisen tekemättä. Sen sijaan voitelin vain piirakan päältä munalla ja tein siihen haarukalla kuvioita sekä ripottelin pinnalle kanelia. Kinuskikissan taikinapohja oli kovin hajoavaista, en tiedä teinkö siis jotain väärin, niinpä lisäsin loppuvaiheessa pohjan taikinaan juoksevaa margariinia, jotta siitä tuli helpommin kaulittava. Ensimmäisellä kertaa käytin piirakkaan happamia talviomenia. Jännä nähdä tänään, miten tällä kertaa käyttämäni makeahkot punakanelit toimivat ja onko maussa paljon eroa. Reseptin omenatäytteessä käytetään perunajauhoja. Tänään korvasin perunajauhot maissijauhoilla. Ainakin täyte näytti samalta. Toivottavasti piirakka maistuu vieraille. Lisukkeeksi vähän vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä.   

Pohja: 

4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1/4 tl suolaa
150 g voita tai margariinia (itse lisäsin lopuksi vielä margariinia työstettävyyden parantamiseksi)
0,5 dl vettä

Omenatäyte: 

1 kg omenoita
1,5 dl fariinisokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 tl kanelia
3/4 dl perunajauhoja (käytin toisella kertaa maissijauhoja)
2 rkl sitruunamehua
3 dl vettä (lisää vettä tarvittaessa)

Voiteluun muna

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Lisää voi, ja nypi se joukkoon. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan jähmettyä ainakin tunti jääkaapissa. Pidin itse toisella kertaa taikinaa jääkaapissa peräti yön yli.

Kuori omenat ja poista omenankodat. Kuutioi omenat. Sekoita kuutiot ja muut täytteen aineet. Keitä keskilämmöllä noin 15-20 minuuttia. Varo polttamasta täytettä pohjaan. Lisää vettä tarvittaessa. Voitele piirakkavuoka. Jos haluat tehdä lehtikuvioita, ota vähän taikinaa talteen ja ota siitä muotilla lehtikuvioita, jotka kastelet lopuksi toiselta puolelta kaneliin.

Puolet taikinasta painellaan vuoan pohjalle. Kaada omenasosetäyte vuokaan. Kaulitse loput taikinasta jauhotetun leivinpaperin päällä ympyräksi. Käännä se täytteen päälle. Irrota paperi varovasti. Painele reunat kiinni. Voitele munalla. Ripottele pinnalle kanelia tai asettele kanelilehdet taikinakuoren päälle. Uuniin 30-35 minuutiksi 200 asteeseen.