Karoliina karanneita unia etsimässä (Tuula Kallioniemi, Karoliina ja oikukas uni)

Yksi Suomen tuotteliaimmista ja palkintuimmista lasten- ja nuortenkirjailijoista on kangasalalainen Tuula Kallioniemi. Olen vuosien saatossa lukenut useita kymmeniä Kallioniemen teoksia. Viimeisin lukemani Kallioniemen teoksista on Karoliina-sarjan kahdeksas osa Karoliina ja oikukas uni (2014). Aiemmin olen lukenut sarjasta sen edellisen osan Karoliina ja nokkela Neema, joka ilmestyi viime vuonna.

Karoliina-sarja on helppolukuinen esi- ja alakoululaisille suunattu kirjasarja, joka kertoo ekaluokkalaisesta vauhdikkaasta ja neuvokkaasta Karoliinasta sekä hänen reippaista luokkakavereistaan. Kirjasarja on pääosin tytöille suunnattu, mutta kyllä se varmasti uppoaa myös joihinkin poikiin, sillä monet Karoliinan luokkatovereista ja kirjan sivuhenkilöistä ovat poikia. Vasta lukemaan oppiville kirjassa on sopivan lyhyet luvut ja riittävästi kuvia. Kuvituksen kirjoihin on tehnyt Marika Maijala.   

Karoliina ja oikukas uni -kirjassa Karoliinaa vaivaa unettomuus. Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla takana, kesäloma lähestyy kovaa vauhtia ja maailman paras opettaja Juho Marjanen jatkaa luokan opettajana tokaluokalla, mutta silti Karoliinalla on iso ja huolestuttava ongelma. Hän on kadottanut unensa. Lampaita laskemallakaan uni ei tule. Unenpäätä ei löydy vaatekaapista, eikä se piileskele sängyn alla. 

"Ei kyse ei ole hauskasta unesta, jonka Karoliina on nähnyt mutta jota hän ei muista. Kyse ei ole myöskään unessa nähdyistä lottonumeroista. Kyse ei ole jännittävästä uniseikkailusta, joka oli kuin hurjan hauska elokuva. Kyse on ihan kaikista unista. Yhtäkkiä kaikki unet ovat karanneet. Kun kello lähestyy yhdeksää illalla, Karoliinaa alkaa hermostuttaa. Kohta on mentävä nukkumaan, mutta uni ei tule silmään." 

Kaverit ja tutut aikuiset antavat Karoliinalle erilaisia neuvoja, miten saada jälleen unen päästä kiinni. Isä toivottelee hyviä öitä, kirpuille töitä. Tytti neuvoo popsimaan illalla pullaa, Lin suosittelee yökyläilyä, Neema ehdottaa rauhoittavaa tuoksuöljyä, Werneri piikkimattoa, Kaapo liikuntaa ja Paskerin mukaan uni tulee, kun lukee todella tylsää kirjaa. 

Matkalla unimaailmaan ja ihanaan uneen Kauko Putkonen katoaa, unettomuus luokassa leviää, Nukkumatin ja -maijan henkilöllisyydet paljastuvat ja selviää, mikä on nenämaski, homepatti ja millaisia kuuhullut ovat.

Erikoista aihetta käsitellään hauskasti ja Kallioniemen vivahteikasta sekä sujuvaa kielenkäyttöä on aikuisenkin ilo lukea. Asiaakin tarinankerronnan ohessa sivutaan ja unettomuuden ongelmista kerrotaan siten, että lapsikin ymmärtää, mitä käy jos ei nuku riittävästi 

"Koulun jälkeen Karoliina on jälleen lopen väsynyt. Hänellä alkaa olla jo univelkaa. Kun on velkaa jollekulle, täytyy velka maksaa takaisin, muuten ei kunnian kukko laula. mutta miten maksaa takaisin itselleen, kun uni ei vain suostu tulemaan? Univelka on pitemmän päälle huono juttu. Ihminen muuttuu ärtyisäksi eikä pysty keskittymään mihinkään. Vaikka univelkainen on jatkuvasti väsynyt, voi univelkainen lapsi muuttua myös hurjan levottomaksi. Suorastaan villiksi."    

Tuula Kallioniemi

Kuvitus Marika Maijala

Otava (2014)

s. 87

Satupäivän aamu kuningas Tollon seurassa (Monica Vikström-Jokela, Kuningas Tollo ja Alavian asukit)

Tänään 18. lokakuuta Sadun nimipäivänä vietetään Suomessa satupäivää. Satupäivää on vietetty vuodesta 2008 lähtien ensin osana lastenteatterikampanjaa ja sittemmin ihan omana tapahtumanaan. Tänään eri kaupungeissa luetaan satuja ja pidetään satutuokioita. Esimerkiksi Tampereella pääkirjasto Metsossa Tampereen teatterin näyttelijät Inkeri Mertanen ja Elisa Piispanen lukevat lapsille satuja. Myös kotona voi viettää satupäivää lukemalla omalle lapselleen satuja ja tarinoita. Satujen lukeminen kehittää ja vahvistaa lapsen mielikuvitusta, luovuutta ja sanavarastoa. Lapsi kokee erilaisia tunteita satujen kautta ja hänen itsetuntonsa vahvistuu. Lisäksi yhteiset satuhetket antavat lapselle arvokasta aikuisen läsnäoloa. Yhteiset satuhetket sohvan nurkassa tai sängyn reunalla viihdyttävät, rauhoittavat ja opettavat monin eri tavoin. 

Satuja voi lapsen kanssa myös kertoa ja keksiä yhdessä. Ostin pari viikkoa sitten Saga-kortit, joiden avulla voi opetella sadunkerrontaa, luoda sekä kertoa tarinoita. Kuvakorteissa on 55 erilaista satujen ja fantasian maailmaan sopivaa tutuntuntuista, mutta kuitenkin tuntematonta hahmoa, paikkaa, maisemaa, esinettä ajasta tai maasta, jota ei ole ollut ja joka samalla on aina olemassa. Korttien avulla voi lapsen, aviopuolison, ystävien tai oppilaiden kanssa, miksei yksinkin, harjoitella sadunkertomisen muotoa ja laittaa mielikuvituksensa lentoon. Korttien kuvat toimivat apuvälineenä tarinan luomisessa ja niiden avulla on mahdollista saavuttaa luova ilmapiiri. Koulussa ne voivat toimia inspiraation lähteenä esimerkiksi novellin tai runon kirjoittamiselle.    

Minkälaisen tarinan keksisit näiden kuvien avulla?

Meillä oli nuorimmaisen poikani kanssa iltasatukirjana kesken Monica Vikström-Jokelan Kuningas Tollo ja Alavian asukit (2014). Niinpä satupäivän kunniaksi luimme sen tänä aamuna loppuun. 

Kuningas Tollo on nimensä veroinen kuningas. Hieman yksinkertainen ja hölmö kuningas hallitsee Omamaata, jossa hän käyttää valtaa itsevaltiaan tavoin. Kuningas säätää lakeja, jotka häntä miellyttävät ja joista hänelle ja hänen vaimolleen kuntosalilla viihtyvälle kuningatar Tollolle on hyötyä. Nämä lait sitten hovin uutispäällikkö Ilmi Toimela lukee yleisradiossa koko kansalle tiedoksi. 

"Korvat auki, kaikki Omamaan asukkaat! Kuningas määrää, ettei kenelläkään saa olla hattua, jossa on hienompi töyhtö kuin kuninkaan hatussa. Tämän lain rikkomisesta seuraa sakkorangaistus. Kuulkaa ja totelkaa!" 

Eräänä päivänä kuningas saa naapurimaa Alaviasta kirjeen, jossa kerrotaan, että naapurimaan kuningas Arvo Mainio aikoo rakentaa köysiradan ylös vuorille Alavian ja Omamaan väliin. Kuningas hermostuu tästä ja päättää rakentaa rinteille moottoritien, joka lopulta muuttuukin rautatieksi. Rautatie tuo kuitenkin Omamaahan uusia ihmisiä, jotka puhuvat kummaa kieltä ja harrastavat outoja asioita. Tästä seuraa monia arkisia ongelmia. 

"Kuningas määrää, että kaikkien Yksinomamaassa asuvien täytyy opetella omamaan kieltä, niin että he ymmärtävät, mitä kuningas sanoo. Kiitos ja kuulemiin. Kuningas Tollo nauraa hörähti tyytyväisenä. Tämä laki saisi kyllä kaikki Alavian asukit lähtemään takaisin Alaviaan, hän ajatteli. Kukapa viitsisi nähdä sen vaivan, että opettelisi vierasta kieltä."  

Kuningas Tollo  on eettinen tarinakirja, jossa opetetaan toisten ihmisten kunnioittamista ja sitä miten tulisi käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan ja miten hyväksyä erilaisuus. Kirja opettaa lapsia myös ymmärtämään oman äidinkielen merkitystä: 

"Osa uusista Alaviasta muuttaneista asukkaista oli jo oppinut aika hyvin omamaan kieltä. Mutta kun tavataan ystäviä, kerrotaan satuja lapsille tai luetaan iltarukousta, halutaan käyttää omaa äidinkieltä. Se on tärkeää, muuten ihminen ei voi hyvin." 

Kuten saduissa on tapana, myös tämä tarina päättyy onnellisesti ja samalla kuningas Tollo oppii jotakin itsestään. Kirja sopii keskustelunherättäjiksi ja opetusmateriaaliksi esimerkiksi päiväkoteihin, alakoulun ensi luokille tai maahanmuuttajatyöhön. Kuvittaja Nina Haikon kuvat viehättävät varmasti nuorempia lukijoita. Myös kirjan henkilöitä kuvaavat hauskat nimet saavat lasten suut hymyyn.   

Jälkikirjoitus: Oikein leppoisaa nimipäivää omalle Satu-tädilleni. 

Arvostelukappale

Monica Vikström-Jokela,: Dumma kungen och de andra

suom. Kaarina Hakkarainen

PTK - poikien ja tyttöjen keskus, Lasten keskus Kirjapaja (2014)

s. 94 

Huhtikuussa luettua ja parhaillaan yöpöydällä

Huhtikuu on puolessa välissä, enkä ole ehtinyt kirjoittaa lainkaan tässä kuussa lukemistani kirjoista. Olen lukenut huhtikuussa kolme lyhyttä kirjaa. Kaksi niistä on liittynyt työpaikan lukupiiriin. Lukupiiriä varten luin Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille ja Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Näiden lisäksi olen lukaissut yhden runoteoksen Meeri Laamasen Peter viaton. Kesken minulla on parhaillaan Adamsin Linnunrata-sarjan toinen osa Maailmanlopun ravintola. Lapsille taas luen iltasaduksi parhaillani (kuinkahan monetta kertaa jo) Thorbjorn Egnerin Kasper, Jesper ja Joonatan - kolme iloista rosvoa. Näiden lisäksi nautiskelen muutaman runon päivässä Raymond Carverin runokokoelmasta Sateisten päivien jälkeen - valitut runot.

Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille (The Hitch-hiker's Guide to the Galaxy, 1979) olen lukenut aiemminkin, mutten muistanut siitä enää juuri mitään. Aloin pari vuotta sitten pitää kirjaa lukemistani kirjoista, kun huomasin, etten enää muistanut, olinko lukenut jonkin teoksen vai en. Toivottavasti kyse ei ole alkavasta alzheimerista vaan siitä, että kun lukee keskimääräistä enemmän, unohtaa myös helpommin. Varsinkin joidenkin dekkareiden kohdalla on usein tullut mietittyä ja epäiltyä, minkä osan sarjasta olenkaan viimeksi lukenut ja mitä en. Innostuin linnunradasta ja sen hahmoista sen verran, että päätin tällä kertaa lukea koko humoristisen ja vauhdikkaan romaanisarjan - sarjan, joka on maailman ainoa viisiosainen trilogia. Itse asiassa sarja löytyy kakkososaa lukuunottamatta myös omasta kirjahyllystäni. Lukupiiri ei kuitenkaan jakanut innostustani, vaan muutamalta jäi teos jopa kesken. Itsekin tyydyin aikoinani ensimmäisesta kertaa kirjaa lukiessani vain ensimmäiseen osaan. Minusta on vanhemmiten tullut kuitenkin innokas scifittäjä, mikä on sinänsä hauska juttu, koska nuorempana en lukenut laisinkaan scifikirjoja. Niin se maku vaan muuttuu iän myötä. 

Linnunradan käsikirja liftareille ei todellakaan ole tyypillinen scifikirja, sillä se on oikeastaan koko lajin parodia. Kulttikirjaksi nousseen teoksen tunteminen ja siitä kirjoittaminen vaatii syvällistä lajituntemusta, enkä koe, että minulla on sitä lapsekkaasta innostuksesta huolimatta. Ehkä kirjoitan teoksesta jotakin, kun olen lukenut koko sarjan. Senkin jälkeen olen vain noviisi, mitä tulee scifiin.

Meeri Laamasen runokokoelma Peter viaton on runoilija Laamasen toinen runokokoelma. Kokoelman luin osana luovan kirjallisen työn toimikunnan luku-urakkaa. Täytyy myöntää, että en olisi muuten siihen tarttunut. Kokoelmassa erityisen ansiokasta oli se, että osa kokoelman runoista käsitteli samaa henkilöä - teoksen nimessäkin vilahtavaa Peteriä. Tämä oli kiehtova ratkaisu. Kokoelma olisi voitu rakentaa kokonaan Peter viattoman varaan. Valitettavasti kokoelma oli muutamia taitavasti kirjoitettuja runoja lukuunottamatta kovin epätasainen, ja se olisi tarvinnut hyvää kustannustoimittajaa, joka olisi muun muassa poistanut huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä, joita runoilija tuntui käyttävän miltei jokaisessa runossaan. Runon tyylikeinoina ne toimivat huonosti ja veivät enemminkin terää runoista kuin toivat niihin mitään lisää.

Nobelisti Hemingwayn teos Vanhus ja meri (The Old Man and The Sea, 1952) on yksi amerikkalaisen kirjallisuuden ja myös maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Se kertoo vanhasta kuubalaisesta kalastajasta Santiagosta, joka on ollut pitkään ilman kalansaalista. Miehellä on yksi ainoa ystävä, nuori poika, joka käy hänen luonaan auttamassa ja tapaamassa häntä. Miehellä ja pojalla on lämmin ja luottamuksellinen suhde: " - Muistan kaiken siitä saakka, kun ensi kerran olimme merellä yhdessä. Vanhus katseli häntä päivänpaahtaminen luottavaisin silmin. - Jos olisit oma poikani, ottaisin sinut uhallanikin mukaan merelle, hän sanoi. - Mutta olet oman isäsi ja äitisi poika ja olet hyväonnisessa veneessä." Niinpä vanhus lähtee 85. päivänä yksin valtamerelle toiveenaan saada vihdoinkin saalista. Hän menee veneellään kauemmaksi kuin aiemmin. Hänen koukkuunsa tarttuu avomerellä miekkakala, joka on isompi, voimakkaampi ja pidempi kuin miehen vene. Alkaa usean päivän ja yön kuolinkamppailu, jossa mies ottaa kalasta mittaa ja kala miehestä. Kun vanhus lopulta päihittää kalan, tulevat hait, ja meri näyttää armottoman luonteensa.

Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Vanhus ja meri ei ollut vain kuvaus olemassolon taistelusta ja ihmisen voimattomuudesta ja pienuudesta luonnon edessä, se oli samalla kuvaus kahden eri-ikäisen ihmisen kaiken voittavasta ystävyydestä.

- Ne voittivat minut, Manolin, hän sanoi. - Kerta kaikkiaan voittivat.
- Hän ei voittanut sinua. Kala.
- Ei. Totisesti. Jälkeenpäin minut voitettiin.    

Vanhus palaa mereltä miltei tyhjin käsin, mutta kotona häntä odottaa poika, joka tuo hänelle sanomalehtiä, ruokaa ja lääkkeitä. Poika toivoo, että  vanhus paranisi pian, jotta tämä voisi opettaa hänelle kaiken tietämänsä merestä, kaloista ja kalastamisesta.

Vanhus ja meri kertoo periksiantamattomuudesta ja unelmista, ja siitä miten unelmat lopulta karkaavat kauemmas ja kauemmas. Tarina miehestä, joka antautuu kalansaaliinsa edessä on jossain määrin surullinen, muttei suinkaan toivoton. Suuren kirjallisen klassikon äärellä sitä tuntee itsensä pieneksi. Vähän samaan tapaan kuin meren kuohujen äärellä.

Douglas Adams

Linnunradan käsikirja liftareille
Loisto (2003)
s. 156

Ernest Hemingway
Vanhus ja meri (2004)
Tammi
s. 133

Meeri Laamanen
Peter viaton
Sanasato (2013)
s. 59

    

Jalin suklaatehdas opettaa kohtuutta

Kuopukseni toivoi, että luen hänelle iltasatuna Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan, sillä hän kuunteli päivisin samaa kirjaa äänikirjana päiväkodissa ja levy kuulemma pätki välillä. Luin siis pojalleni muutaman luvun illassa kirjaa ääneen - minä en onneksi kuulemma pätkinyt. Olen lukenut kaikille kolmella pojalleni paljon lastenkirjoja - välillä on ollut aikoja, kun olemme lukeneet enemmän ja välillä aikoja, kun niitä on luettu vähemmän. Saattaa olla, että kahdelle vanhemmalle pojalle on luettu liikaakin, sillä nykyään kumpaakaan ei kiinnosta mitenkään erityisemmin kaunokirjallisuuden lukeminen. Toivon, että kunhan ikää tulee enemmän ja teinivuodet jäävät taakse, pojat taas innostuisivat lukemaan vapaaehtoisesti. Perheessämme on kaksi huoltajaa, joten yleensä meillä on kesken sekä isän että äidin iltasatukirja. Usein tuleekin kysyttyä lapselta, kumpaa tänään luetaan äidin vai isän kirjaa.

Kirjojen lukeminen ääneen on hyvä keino pysähtyä päivän päätteksi, viettää yhteistä aikaa ja sylitellä. Lisäksi kirjoista nousevista asioista voi jutella yhdessä. Tällä kertaa poikani saattoi myös kertoa minulle, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu ja oltiinko päiväkodissa edellä vai jäljessä. Lopulta muutamaa päivää ennen kirjan loppuun lukemista, lapsi ei malttanut olla enää paljastamatta, miten teos päättyy ja mitä Jalille ja hänen perheelleen lopulta tapahtuu.

Ääneen lukeminen ei ole vain mukavaa yhdessäoloa, vaan siihen liittyy myös lukuisia muitakin hyötyjä.

1. Ääneen lukeminen vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta ja lisää keskinäistä vuorovaikutusta.
2. Lukemalla lapselle voi kehittää turvallisia rutiineja arkeen. Iltasatu rauhoittaa ja auttaa lasta keskittymään. 
3. Lukemalla lapselle ääneen voidaan saada lapsi kiinnostumaan lukemisesta, lapselle tulee luonteva ja innostunut suhde kirjallisuuteen ja tekstien maailmaan. 
4. Ne lapset, joille on pienestä pitäen luettu, omaavat laajemman sanavaraston ja paremmat kielelliset taidot kuin ne lapset, joille ei ole luettu. Ääneen lukeminen kehittää ja parantaa lapsen kielen oppimista ja mielikuvitusta.

Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on eräs Roald Dahlin kuuluisimpia ja tunnetuimpia lastenkirjoja. Se ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1971. Kirjassa pikkuinen Jali asuu köyhän perheensä, johon kuuluvat äiti, isä sekä isoisä Justus ja Eetu sekä isoäidit Justiina ja Elviira, kanssa pienessä, huonokuntoisessa ja ahtaassa talossa kaupungin laidalla. Isovanhemmat ovat vanhoja, sairaita ja raihnaisia ja vain Jalin isä käy töissä ansaitsemassa perheelle rahaa. Perhe onkin rutiköyhä, eikä raha riitä edes kunnon ruokaan. Kerran vuodessa perhe hemmottelee Jalia antamalla tälle syntymäpäivälahjaksi suklaalevyn, jonka tämä saa syödä ihan itse.

Kaupungissa, jossa Jali asuu, on ihmeellinen ja satumainen Villi Vonkan suklaatehdas. Tehtaan omistaja, upporikas ja hieman outo herra Vonkka päättää järjestää kilpailun, ja kilpailun viidelle voittajalle perheineen hän aikoo paljastaa suklaatehtaansa salaisuudet ja kutsua heidät lumoavalle kierrokselle salattuun tehtaaseensa. Päästäkseen sinne pitää vain löytää yksi viidestä kultaisesta pääsylipusta, jotka ovat kätkettyinä tavallisiin suklaalevyihin ympäri maailmaa.


Jali ja suklaatehdas -kirjan myötä kävimme kuopukseni kanssa monta kiinnostavaa ja hedelmällistä keskustelua. Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni. Eräs kultaisen pääsylipun lunastava lapsi on vanhempiensa pilalle hemmottelema Marina Hillo, jonka isä ostaa kaikki löytämänsä Vonkan suklaalevyt, jotta tytär pääsee palkintomatkalle tehtaaseen ja saa loppuelämäkseen makeaa mahan täydeltä. Poikani mielestä Marinan isän toiminta ei ollut ollenkaan reilua, minkä jälkeen mietimme yhdessä sitä, mikä on oikein, mikä väärin ja miksi on tärkeätä pysyä kohtuudessa, eikä haluta aina kaikkea.

Kuten saduissa tuppaa käymään, Jali ja suklaatehdas -kirjassakin, ahneille, epämiellyttäville, töykeille, ilkeille ja kaikkeen tyytymättömille lapsille käy kalpaten ja hyväsydämisyys palkitaan monin verroin. Sitä ennen ehtii tapahtua monta jännittävää asiaa ja lapsi tutustuu kummallisiin laulaviin Umppa-Lumppiin, tehtaan arvaamattomiin laitteisiin ja saa maistiaisen suklaatehtaan makeasta maailmasta.    



Roald Dahl
Jali ja suklaatehdas
Otava (2009)
Kuvittanut Quentin Blake
Aila Nissisen suomennoksesta muokannut Peikko Pitkänen
s. 187