Rakastan Italiaa. Niin italialaista elämänmenoa, vanhaa historiaa ja arkkitehtuuria pursuavia kaupunkeja kuin italialaisen keittiön tuoksuja ja makuja. Donna Leonin dekkarit ovat olleet useampana vuonna varma valinta, kun olen pakannut matkalaukkuani. Tällä kertaa valitsin kuitenkin Toscanan paahteisen auringon alle ja Firenzen sekä Pisan pikkukujille mukaani Vera Valan Arianna de Bellis -dekkarisarjan ensimmäisen osan Kuolema sypressin varjossa (2014, ensimmäinen painos julkaistu vuonna 2012). Teos täytti kaikki matkakirjalle ja Italiaan sijoittuvalle dekkarille asetetut odotukseni, vaikka luinkin sen loppuun vasta koto-Suomen sateissa.
Kirjan päähenkilö Roomassa asuva contessa Arianna de Bellis on suomalaisen äidin ja italialaisen isän tytär, joka on hieman aiemmin menettänyt aatelistaustaisen ja politiikan huipulla toimineen puolisonsa Giovannin. Nuori leski on luopunut psykologian opinnoistaan ja ryhtynyt miehensä kuoleman jälkeen toiseksi osakkaaksi roomalaiseen etsivätoimistoon. Lumoavan kaunis, älykäs ja monen alan taituriksi paljastuva Arianna ui soljuvasti niin Rooman seurapiireissä kuin Italian poliittisen johdon kiemuroissakin.
Kuolema sypressin varjossa -kirjassa aviomiehen kuolemaan viitataan lyhyesti, eikä tapahtuman yksityiskohdista kerrota. Sen sijaan menneisyyden salaperäisiin tapahtumiin ja koukeroihin vihjataan kirjan juonen edetessä. Kirjasarjan tulevissa osissa lukijalle varmasti selviää, kuka onkaan epämääräinen el Lobo - Yksinäinen susi ja miten mies liittyy Ariannan menneisyyteen? Miten ja missä olosuhteissa Giovanni on kuollut? Ja mihin on kadonnut Ariannan muistista kolme vuotta? Entä rakastuuko Arianna hänen ympärillään pyöriviin asemaltaan korkea-arvoisiin miehiin? Tai kehen heistä? Epäilemättä Ariannan suomalaiset juuret saavat myös lisää sisältöä. Nyt suomalaisuus jäi vain maininnan tasolle.
Ariannalla on kesähuvila Rooman ulkopuolella olevassa Tolfan pikkukylässä ja tämänkertainen rikos tapahtuu siellä. Realen hotellisuvun amerikkalainen miniä Lily Montgomery on surmattu raa'asti ja hotellin omistajan poika ja Lilyn lanko Luciano pyytää Ariannaa selvittämään veljensä vaimon murhan, jota paikallinen karabinieeri ei vaivaudu riittävällä tarmolla tutkimaan. Ulkoisesti viehättävä Lily on onnistunut viettelemään useampia Tolfan kylän miehistä ja herättänyt kyläläisissä - eri toten kylän naisissa - niin kateutta, vihaa kuin kostonhimoakin.
"Oliko Lilyn tulo Tolfaan ollut erehdys? Olisiko hänen pitänyt arvata mitä tuleman piti jo sinä aurinkoisena kevätpäivänä, kun Lilyn nauru oli kaikunut hotellin aulassa ensimmäistä kertaa? Kenenkään elämä ei ollut ennallaan. Realen perheen maailma oli keikahtanut kumoon. Koko kylä näytti repeilleen liitoksistaan, oli kuin jättiläismäinen mustaleski olisi iskenyt kiinni Tolfaan ja myrkyttänyt asukkaiden mielet."
Lilyn murhaa selvittäessään Ariannakin joutuu uhatuksi ja sukeltaa vaarallisille vesille.
Kuolema sypressin varjossa sisältää sopivasti jännitystä, se on vetävästi kirjoitettu ja sopii oivalliseksi kesälukemiseksi niin sade- ja aurinkovarjojen allekin. Päähenkilössä on riittävästi ainesta naispuoliseksi James Bondiksi ja ajoittain hän muistuttaa jopa kaikkitietävää neiti Etsivää. Romantiikannälkäisten makuhermojakin kirja kutittelee.
"Mies vaikutti iloisen yllättyneeltä, kun Arianna sanoi haluavansa puhua kahden kesken. Lucianon katse liukui hänen vartalollaan ja hän näytti pitävän näkemästään. Mies korjasi varovaisesti Ariannan kaulakorun asentoa. Kosketus tuntui Ariannan iholla polttavana. Hetkeksi hän unohti, miksi oli halunnut puhua miehen kanssa."
Ja sisältäähän kirja aimo annoksen italialaista ruokakulttuuria. Ehdottomasti kiinnostava uusi kirjasarjatuttavuus ja kyllä nälkä heräsi monella tapaa. Pitäisikö avata pullo Baroloa?
Vera Vala
Kuolema sypressin varjossa (2014)
Gummerus
s. 359
