Juhani Ahvenjärvi: Ilmakuva osuu joka oksaan

Juhani Ahvenjärven viides runokokoelma Ilmakuva osuu joka oksaan (2014) kutsuu lukijaansa keltaisen eri sävyistä ja kuvioista koostuvalla kannellaan. Kannen valoisuus saa tarttumaan runoihin juuri tällaisena tummuutta uhkuvana syysiltana, jolloin tekee mieli kääriytyä viltin sisään, sytyttää kynttilöitä olohuoneen pöydälle ja laittaa uuniin lämmittävä tuli. 

Ilmakuva osuu joka oksaan on kokoelma runoja, jotka on koottu viiden alaotsikon alle. Ensimmäinen osa Lopputalvi taajamassa sisältää kymmenen lyhyttä runoa, jotka kertovat Ahvenjärvelle tyypilliseen tapaan pelkistetysti lumisista maisemista, lapsuuskuvista ja kevättalvista taajamassa. Runokuvat ovat yksinkertaisia ja kieli typistettyä. Taajaman talvessa linnut eivät tule liiterille asti ja ainut vihreä, mitä metsässä tapaa on piilokojun lepattava pressu. Runoissa palataan pulkkamäkeen ja koulun kuusikoiden taakse.  

"En ole unohtanut pulkkamäkiä, / täpärästi vältettyjä mäntyjä."

Pulkkamäet ovat vaihtuneet parkkipaikkoihin  ja lapsuuden loppumattomat mäet kimaltavaan kiviainekseen ja sohjossa talutettavaan polkupyörään. Keväiset auringonsäteet näyttäytyvät monissa runoissa: "Valo on niin kirkas ettei / vastaantulijaa tahdo erottaa: / kumisaappaat ylittävät / junanradan yksin"

Valon lisäksi runoissa vedellä on roolinsa ja merkityksensä. Vesi sohjuuntuu ja ennen sulamista solisee. Tulvivan veden voimasta siirtyvät jopa autot: "Vesi nousee pelloille kuin musta samppanja, / vesi nousee kirkonkyliin, siirtää autoja."

Toinen osa Kevät Keuruulla jatkaa valoterapiaa mustan ja harmaan syksyn keskellä. Runoissa harmaat ojat muuttuvat räjähdyksenomaiseksi vihreäksi ja toukokuinen päivä saa runon puhujan leijumaan Katto-Kassisen lailla yläilmoihin ja katsomaan, kuinka ihmiset nojaavat kallioiden kupeisiin ja puhuvat koirien ja oravien kanssa. 

Keväinen Keuruu alkaa elää: "Asvaltoidut ajoluiskat höyryävät vielä, / kun katupöly peittää muuta kaupunkia jo." Ilmasta voi nähdä salaisuuksia - kerrostalon pihoja, pururatoja ja varuskuntia. 

Kolmas osa Kolme runoa valosta ja viides osa Kolme oranssia runoa sisältävät molemmat nimensä mukaisesti kolme lyhyttä, tiivistä runoa. Näissäkin runoissa kevään valoisuus toistuu ja luontokuvat tulevat välähdyksinä silmien eteen. Runossa Annelle hiki valuu kuin kevätpuro vereviä reisiä pitkin ja runossa Myllyojankatu 1 usvasta nousee maaliskuun aurinko, joka värjää huoneen kalkilla ja aprikoosilla. 

Kokoelman neljännen osan Nukkekodin televisiot yhdeksän runoa poikkeavat selkeästi kokoelman muista runoista. Runoissa keväinen lämmin tunnelma, joka muista runoista oli aistittavissa, saa tummempia sävyjä. Teininukke kuuntelee raskasta musiikkia, nukkekodin portailla käydään kasteisina aamuina taisteluita etanoita vastaan, syreeni on kohonnut pilveksi kodin päälle ja äitinukke ponnistelee nurmikon läpi. "Leikkijän on herättävä öisin leikkimään: / Nukke nousee kellarista vasta kun on nälkä." Vatsa täynnä jaksaa kuitenkin sietää nukkejen omapäisyyttä. Nukkekodin televisiot -runot muodostavat oman pienen kokonaisuutensa, eivätkä ne mielestäni istu kokoelman muihin runoihin. Runojen avulla rakentuu nukkemaailma, joka muistuttaa kovasti tavallista perheen arkea - siinäkin pitää aina välillä sietää muun perheen omapäisyyttä ja suvun huolia, eikä julkisivu aina ole kaunis. 

Juhani Ahvenjärvi
Teos (2014)
s. 51