Kympin tytön tie kirjailijaksi (Terhi Rannela, Läpi yön)

Terhi Rannelan päiväkirjaromaanin Läpi yön (2014) takakannen sisällä on viisi kuvaa noin 15-20-vuotiaasta Terhistä ja siellä on myös seuraava 27.8.2014 päivätty teksti: "Rakas päiväkirjani, Tänään sain Läpi yön -romaanini valmiiksi. Siellä on enemmän sieluani kuin missään aiemmassa kirjassani. Nyt on aika ojentaa tarina lukijoiden käsiin ja toivoa, että kohtaamme."

Läpi yön on tarina nuoren tytön unelmasta tulla kirjailijaksi - unelmasta, joka pelastaa yhden tytön elämän. Onko Läpi yön tarina nuoresta Terhi Rannelasta, sitä lukija pohtii teoksen edetessä? Kirja sisältää yhdeksän eri päiväkirjaa, jotka päähenkilö Maria Järvi on lähettänyt käsikirjoituksena kustantajalle. Läpi yön vaikuttaa todentuntuiselta päiväkirjaromaanilta, joka alkaa nuoren 15-vuotiaan Marian itsemurhayrityksestä ja yläkouluvuosista ja päättyy yleisen kirjallisuustieteen opiskeluvuosiin Tampereella. Se on kasvuromaani, joka loppuu, kun esikoisromaani Läpi yön ilmestyy. Autenttisuuden tunnelmaa häivytetään viittaamalla siihen, että kyse on muille kirjoitetusta päiväkirjasta: 

"Päiväkirjaan mahtuu joka tapauksessa vain pieni osa elämää. Niin paljon tärkeää jää pois ja unohtuu kokonaan. Onko tämä päiväkirja kaunisteltu vai liioiteltu? Millainen on täysin rehellinen päiväkirja?"

Päähenkilö muistuttaa ei vain Terhi Rannelaa, vaan myös minun nuoruusvuosiani. Tosin itsemurhaa en sentään ole yrittänyt, mutta muuten muistikuvat tuolta ajalta ovat melko yhteneviä päähenkilö Marian elämän kanssa. 

Marian isä on alkoholisti, jonka alkoholinkäyttö piinaa Sellukylässä asuvaa perhettä. Erityisesti Mariaa, joka vuodattaa päiväkirjaansa tuntemuksia isän viinankäytöstä. 

"Kotona on ollut aika vaikeaa, koska isä on aallonpohjassa. Humalassa se on alkanut puhua taas itsemurhasta. Olen niin väsynyt, että toivoisin sen todella tekevän sen, mutta tiedän, että tämä on vain puhetta ja uhkailua. Lääkeitsemurha ei olisi edes kovin kivulias. Siitä selviytyminen taas on yhtä hevettiä. Harva asia puistattaa minua yhtä paljon kuin sieraimesta nieluun tungettu letku."

Rannela on tavoittanut taitavasti kasvavan ja aikuistuvan nuoren tytön ääneen. Aluksi Marian päiväkirjassa nousee esiin itsemurhaa yrittänyt masentunut teini-ikää ja kasvukipujaan kipuileva Maria. Ajan kuluessa enemmän tilaa saa vastuuta ottava lukiolainen ja myöhemmin kotoa muuttava itsenäistyvä yliopisto-opiskelija. Maria on koulunsa huippuoppilas, ja päiväkirjassa hän käy keskustelua myös omatuntonsa Neiti Kunnianhimon kanssa. Tämä vaatii häneltä jatkuvasti parempia suorituksia: "Neiti Kunnianhimo ei ole koskaan tyytyväinen, sillä täydellisyyttä ei ole olemassa, aina aina aina voi olla parempi." 

Perheen lisäksi Marian päiväkirjoissa vilahtelevat poikaystävät, ongelmat ystävien kanssa, kouluarki sekä viikonloppuiltojen kännisekoilut. Kaikkein tärkeimmäksi muodostuu kuitenkin kirjallisuuden ja kirjoittamisen tuoma turva. Maria haaveilee kirjailijuudesta ja lähettää kirjoituksiaan kustantajille. Kirjoittaminen on hänelle terapiaa ja unelma, joka odottaa toteutumistaan: "En selviä kirjoittamatta. Ehkä se on tapa päästellä höyryjä, purkautua, päästää kaikki tunteensa valloilleen, keneltäkään lupaa kysymättä." 

Läpi yön on lajissaan uskottava ja koskettava kirja, joka saa lukijan miettimään, milloin omaelämäkerrallisuus muuttuu fiktioksi ja mitä merkitystä lopulta onkaan sillä, onko päähenkilön nimi Maria vai Terhi vai jokin muu. Läpi yön on romaani tytöstä, joka eli pimeässä ja kirjoitti elämäänsä valon. Se on romaani, joka saa aikuisen naisen ahmimaan kirjaa yömyöhään yksinään ja miettimään omaa nuoruuttaan, aikuistumistaan ja omia haaveitaan sekä omaa kirjoittamistaan. Ehkä minäkin joskus. Ainakin minut lukijana kirjailija Rannela kohtasi ja tavoitti.  

Terhi Rannela

Läpi yön

Otava (2014)

s. 284

(lainattu kirjastosta)

JK. Suomessa kirjoitetaan huikean hyviä nuortenkirjoja. Ostakaa niitä nuorillenne lahjaksi ja lukekaa aikuiset niitä myös.

Nuorten kirjahaasteessa luettua - Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmel

Kirjailija Karo Hämäläisen marraskuun
lukuhaaste on ollut menestys, joka on saanut monia sellaisiakin suomalaisia lukemaan vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta päivässä, jotka eivät juuri muuten lue. Suomalaiset taitavatkin olla haastekansaa, joka on innostettavissa vaikka mihin  - jopa lukemaan kirjoja Nyt uuden lukuhaasteen heittää Hämäläisen puolisonakin tunnettu maailmalla menestynyt nuortenkirjailija Salla Simukka. 

Nuortenkirjahaaste on yksinkertainen. Se on haaste nuortenkirjallisuuden puolesta. Suomessa kirjoitetaan nykyään laadukkaita ja hienoja nuortenkirjoja. Nuortenkirjahaasteessa on tarkoitus näyttää, että arvostamme tätä työtä ja kotimaisia upeita nuortenkirjojamme. Haaste menee näin: 

Tee jokin kohdista 1.-4. tai mieluiten kaikki. Toista niin monta kertaa kuin mielesi tekee.

1. Lue kotimainen nuortenkirja.

2. Kehu se - mieluiten mahdollisimman julkisesti ja monelle (FB:ssä, Twitterissä, Instagrammissa, kotona, työpaikalla, tutuille ja tuntemattomille).

3. Osta se joululahjaksi.

4. Haasta kaverisi mukaan.

Tartuin tietysti haasteeseen, vaikka marraskuun lukuhaasteessakin olen vähän jäljessä. (Sen edistymistä voit seurata tästä blogitekstistä.) Luin Vilja-Tuulia Huotarisen uuden nuortenkirjan Kimmelin (2014), joka kertoo kaksitoista tarinaa 16-vuotiaista tytöistä. 

Kirja alkaa, kun vanhemmat kertovat tytölle, että heidän aikansa on ohi. He lähtevät maailmasta ja antavat sen tytön hoidettavaksi. Vanhemmat uskovat, että tyttö pystyy pelastamaan pallon: "Kuten kaikki vanhemmat, he olivat siitä ihan varmoja. Kukaan ei pystyisi hoitamaan maailmaa paremmin kuin tämän päivän kuusitoistavuotias."  

Tyttö hyvästelee vanhan nimensä, ottaa mukaansa hohtavan Yökirjan, jonka vanhemmat hänelle ovat antaneet, ja antaa itselleen uuden nimen. Tästä eteenpäin tyttö on Kimmel ja hän lähtee tutustumaan maailmaan yksi tyttö kerrallaan. 

" - Siellä, missä on kuusitoistavuotiaita, ei todellakaan ole mitään pehmeitä ja nättejä hellokitty-tunnelmia. Siellä on välillä kuristava tunne, ettei kaikki ole kunnossa eikä toisin sanoen mikään. Sellaiseen paikkaan mennään turbolentokoneella ja vähän äkkiä sittenkin."   

Kimmel lentää vaaleanpunaisella lentokoneellaan Yökirja kainalossaan tapaamaan apua tarvitsevia tyttöjä. Hän tutustuu muun muassa Tuuheatukkaiseen, jolla on rakkaushuolia, Peilityttöön, joka luulee olevansa ruma ja haaveilee kauneusleikkauksesta, yksinäiseen Sementtijalkaiseen, joka on odottanut ystäviä ikuisuuden, Rubiinityttöön, joka varastaa, Johtajaan, joka saa pelkkiä kymppejä ja on silti onneton ja Rautahampaaseen, jota haukutaan suuren kokonsa tähden läskiksi. 

"Ja Kimmel tunsi vastustamatonta halua heittää sementtimyllyyn yhden tai kaksi Rautahampaan haukkujista, vaikka ajatus ei ollutkaan kunniaksi maailmanhoitohommille."

Kimmel on puolustuspuheenvuoro nuorten puolesta - yhteiskunnassa, jossa nuoria käsketään siirtymään syrjään, kielletään liikkumasta ryhmissä ja sanotaan, että mene ja ota opiksesi. Se on myös tyttöjen kirja. Se on kirja, joka ei havittelekaan poikalukijoita, mutta joka olisi poikien ja miesten hyvä lukea, jotta voi ymmärtää paremmin tyttöjä ja naisia. Kimmel on kirja vahvoista tytöistä ja naiseksi kasvamisen vaikeudesta. 

"- Joskus tahtoisin panna kaiken palamaan, Miekkatyttö sanoi ja piirsi miekallaan kattojen yli. Kimmel sanoi: - Ja sinussa ei muka ollut ollut mitään tunteita! Sinä yönä he kirjoittivat miekalla lumeen särkyneen sydämen hoito-ohjeen. Kun tulisi kevät, lumi sulaisi pois. Silloin Miekkatytön sydän olisi taas ehjä." 

Kimmelissä sivutaan nuorille tärkeitä teemoja, kuten ystävyyttä, yksinäisyyttä, rakkautta ja ulkonäkömurheita. Jokainen tyttö pystyy varmasti löytämään kirjasta samaistumiskokemuksia. Löysihän niitä tällainen keski-ikäinen nainenkin, joka murehtii väliin vatsamakkaroita, toisinaan naamanäppylöitä ja sitten taas ikääntymistä - ja miettii, että olisipa silloin kun itse olin nuori, ollut kirjaan kirjoitettuna särkyneen sydämen hoito-ohje. Olisin välttynyt monelta itkulta ja murheelta. 

JK. Haastan nuortenkirjahaasteeseen mukaan kaikki, jotka ovat joskus särkeneet sydämensä. 

Vilja-Tuulia Huotarinen

Kimmel (2014)

Karisto

s. 120

(Kirjastosta lainattu)