perjantai 2. tammikuuta 2015

73 kirjaa, 13532 sivua kaunokirjallisuutta ja 56 blogitekstiä

Ensimmäinen kokonainen blogivuosi on takanapäin. On aika tarkastella sekä blogivuotta että luettuja kirjoja. Luin vuoden aikana 73 kirjaa. Olin laittanut tavoitteeksi sata kirjaa, joten tavoitteesta jäin jonkin verran. Tosin en ole laskenut lukemiini kirjoihin lasten kuvakirjoja, joten sata kirjaa on luettu, jos mukaan ottaisi kuvakirjat. Olen vuoden aikana lukenut 13 532 sivua kaunokirjallisuutta. Luku sisältää sekä pidempiä lastenkirjoja, nuortenkirjoja, sarjakuvia, klassikkoita, runoteoksia, aikuisille suunnattuja romaaneja sekä tietysti eri lajeja, kuten scifiä, dekkareita ja fantasiaa. Viime vuonna luin hieman yli 8700 sivua, joten viime vuonna tekemäni uudenvuodenlupaus lukea tänä vuonna yli 9000 sivua täyttyi oikein reippaasti. Olisiko vuoden 2015 lupaus sitten ylittää tämän vuoden sivumäärä? Se tarkoittaa noin 35-40 sivua kaunokirjallisuutta päivässä. 

Romaaneja vuoden 2014 aikana luin 36 ja runoteoksia taas 17. Tämän lisäksi luin kaksi esseeteosta, kaksi näytelmää ja yhden novellikokoelman. Sarjakuvakirjoja luin vain kolme ja pidempiä lastenkirjoja taas 12. Tenttikirjoja tai tieteellistä kirjallisuutta en ole lukuihin laskenut. Olen pitäytynyt täysin kaunokirjallisten teosten laskemisessa. 

Blogiin kirjoitin vuonna 2014 56 tekstiä, joista leivontaa ja erilaisia leipomuksia käsitteli 22 tekstiä, 30 tekstiä keskittyi kirjoihin sekä kirjallisuuteen ja seitsemässä tekstissä oli vähän molempia. Aktiivisin blogikuukausi oli lokakuu, jolloin kirjoitin kymmenen bloggausta. Kesällä pidin blogitaukoa peräti neljä kuukautta, joten touko-elokuussa en saanut yhtään tekstiä aikaiseksi.

Kirjailijoita, joilta luin useampia teoksia tänä vuonna, olivat Douglas Adams, jonka linnunrata-kirjasarjaa luin neljä osaa. Viides osa on edelleen lukematta, sillä sarja alkoi osa osalta yhä enemmän tökkiä. Salla Simukan Lumikki-trilogian luin kokonaisuudessaan. Niina Hakalahdelta, Harri V Hietikolta, Johanna Hulkolta, Seppo Jokiselta, Harri Istvan Mäeltä, Tuula Kallioniemeltä ja Eila Kivikkaholta luin kaikilta kaksi teosta. Hulkon uuden Geoetsivät-lastenkirjasarjan kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat on nyt luettu. Töissä voinkin pian siirtyä suosittelemaan luettavaa alakoululaisille.    

Paljon jäi vuoden aikana hyvistä kirjoista kirjoittamatta ja se harmittaa. Tänä vuonna täytyy yrittää kirjoittaa useammin varsinkin kiinnostavista romaaneista. Välillä tuntuu aika tekevän ikävät temppunsa. Näin kävi muun muassa Salla Simukan Lumikki-trilogian kohdalla ja molempien Seppo Jokisen kirjojen kanssa. Ongelmaksi ovat myös muodostuneet arvostelukappaleet, joita putkahtelee postilaatikkoon. Tuntuu, että aikaa ei ole riittänyt arvostelukappaleiden lukemiseen. Siinä onkin paljon parannettavaa. 

Vuoden Top 10 eli parhaat lukukokemukseni tai mielenkiintoisimmat tuttavuudet perusteluineen (järjestyksellä ei niin väliä)

1. Katja Kaukonen: Kohina 
Kirjan kerronta soljuu eteenpäin kuvina ja tarinana, jonka haluaa lukea loppuun. Kaukosen kieli hurmaa lukijansa ja sitä huomaa lukijana jäävänsä kuuntelemaan kirjan ja meren kohinaa ympärillään.
2. Marisha Rasi-Koskinen: Valheet
Romaani, jossa henkilöiden kohtalot kietoutuvat kiehtovalla tavalla toisiinsa. Kirja, jossa ei tiedä, mikä on totta, mikä valhetta. Kirja yksinkertaisesti kuljetti lukijansa paikkaan, joka voisi olla missä vaan. Kirjalle myönnettiin Tampereen kirjallisuuspalkinto vuonna 2014.
3. Salla Simukka: Lumikki-trilogia (Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi, Musta kuin eebenpuu) 
Nuortenkirjasarja, joka on noussut käännöskirjallisuuden kärkeen, vei aikuislukijankin mukanaan. Kirjojen juonen kehittely vakuuttaa, ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Suomen Nälkäpeli-ilmiö on syntynyt.
4. Seppo Jokinen: Mustat sydämet
Vanha tuttu komisario Koskinen seikkailee tällä kertaa Australiassa. Luin teoksen juuri ennen joululomaa ja kirja imaisi mukaansa, joten tällä kertaa meidän perheessä ei syöty jouluaattona itse tehtyä perunalaatikkoa, vaan sitä Saarioisten äitien tekemää. Jos joku kirja onnistuu siten, että ennen jouluaattoa uppoutuu siihen, eikä jouluvalmisteluihin, paikka listalla on taattu. 
5. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Itseoikeutettu klassikko listalla. Kuvaus olemassaolon taistelusta ja ihmisen voimattomuudesta sekä pienuudesta luonnon edessä on myös kuvaus kahden eri-ikäisen ihmisen kaiken voittavasta ystävyydestä. Vanhus ja meri on vaikuttava kirja. 
6. Juhani Ahvenjärvi: Ilmakuva osuu joka oksaan
Ilmakuva osuu joka oksaan on sellainen runokokoelma, jonka haluaisi hankkia omaan hyllyynsä. Valoisa runokirja, joka kutsuu luokseen. Teoksessa on kauniita, yksinkertaisia runokuvia, mutta silti kielellisesti taidokkaita.  
7. M.L Stedman: Valo valtameren yllä
Ehkäpä vuoden paras lukukokemus. Koskettava ja sykähdyttävä kirja, jonka tarinaa en pystynyt päästämään käsistäni ennen kuin kirja oli loppu. Lempeän kaunis, vaikkakin surullinen tarina rakkaudesta ja luopumisesta. 
8. Jari Mäkipää: Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo
Kiinnostava uusi lastenkirjasarjatuttavuus, joka yllätti minut positiivisesti. Minulla ei ollut kirjan suhteen mitään odotuksia, mutta kirja oli hyvin kirjoitettu. Siinä oli hyvä ja jännittävä juoni. Vuoden yllättäjä. 
9. Aino Havukainen ja Sami Toivonen, Tatu ja Patu, syömään!
Meillä on varmaan kaikki Tatut ja Patut omana ja aina ne jaksavat viehättää. Uusin Tatu ja Patu oli yhtä hauska kuin entisetkin. Ehkä jopa hauskempi. Tatu ja Patu, syömään! on sopivasti opettavainen ja sopivasti pähköhullu teos. Kirja pääsi listalle, koska ääneen lukeminen omalle lapselle on aina yhtä nautittavaa ja tämä kirja antoi meille kahdelle yhteisiä naurunhetkiä.  
10. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
Teos, joka oli ehkä yksi huonoimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Silti tavallaan hauska ja päätyi listalle yksinkertaisesti siitä syystä, että luin sen työpaikan lukupiiriin. Kirjoista keskusteleminen on antoisaa, mielenkiintoista ja voimaannuttavaa. Niistä huonoista kirjoista keskusteleminenkin. Lukupiirissä tuli luettua viime vuonna myös Linnunradan käsikirja liftareille, Humiseva harju, Vanhus ja meri, Vuonna 1984, Havukka-ahon ajattelija, Ylpeys ja ennakkoluulo, Pikku Pietarin piha, Fedja-setä, kissa ja koira, Pieni runotyttö ja Punainen viiva. Ilman lukupiiriä monet näistäkin klassikoista olisivat jääneet lukematta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti