perjantai 28. helmikuuta 2014

Barcelonan kadut eivät kuiski kiinnostavasti

Talvilomalle kaipasin jännitystä ja viihdettä, niinpä käteeni tarttui kirjaston dekkarihyllystä Elizabeth Adlerin Malibun etsivät -sarjan neljäs osa - Barcelonan katujen kuiske. Kirjan luettuani on kyllä pakko ihmetellä, miksi se on sijoitettu dekkarihyllyyn, vaikka se edustaa enemmän naisten romanttista hömppäviihdettä. Kirjan etuliepeessä lukee, että "Elizabeth Adler osaa yhdistää taitavasti jännityksen ja romantiikan." Kirjassa tosin ei ollut mielestäni jännitystä laisinkaan, että se siitä jännittävästä murhamysteeristä. Jos ei ollut jännitysromaanissa jännitystä, niin ainakin nimi oli onnistuttu suomentamaan kovin omaperäisesti. Kääntäjä Satu Leveelahti on suomentanut teoksen nimen From Barcelona, with love Barcelonan katujen kuiskeeksi. Ei kirjassa juuri ollut sitä Barcelonan katujen kuiskettakaan - mitä nyt hieman vierailtiin Ramblan sivukadun vanhassa sukukartanossa ja kaupungista etelään sijaitsevalla viinitarhalla. 

Hollywoodin kuumin laulajatähti ja julkkis Bibi Fortunata pidätetään teoksen alussa epäiltynä rakastajansa ja tämän rakastajattaren kaksoismurhasta ja keskellä murhaepäilyskandaalia Bibi katoaa jäljettömiin. Kuluu muutaman vuosi, juttu pysyy avoimena, mutta kukaan ei tiedä, missä Bibi on - onko hän kadonnut itse vai kuopattu muiden toimesta? 

Kirjan päähenkilöpari Malibun etsivät, Mac Reilly ja Sunny Alvarez, kohtaavat kadonneen Bibin tyttären yhdeksänvuotiaan Paloman pelastaessaan tämän hukkumiselta Malibun rantatalonsa edustalta. He alkavat selvittää Bibin katoamista Paloman tädin Jassyn, Bibin sisarpuolen, ja hänen isoäitipuolensa Lorenza de Ravelin pyynnöstä. 

Päähenkilöpari on perinteinen ja tyypillinen viihderomaaneissa esiintyvä pariskunta. Mac Reilly on komea ja vähän karski yksityisetsivä, joka asuu puisessa pistaasipähkinän värisessä rantatalossaan Malibulla henkeäsalpaavan kauniin, menestyvän ja tyylikkään morsiamensa (apulaisetsivä) Sunny Alvarezin ja heidän kahden koiransa Pistaasin ja Tetoron kanssa. 

"Mac oli jo useita vuosia järjestellyt toisten ihmisten elämää. Hänellä oli ongelmien suhteen kuudes asisti, ja vielä paremmin hän aisti pahikset, vaikka nämä olisivat olleet kuinka hurmaavia ja vakuuttavan oloisia. Viimeisten muutaman vuoden ajan hän oli yksityisetsivän päivätyönsä ohella ollut television superetsivä, jolla oli oma show, Mac Reillyn Malibumysteerit, todellisuuspohjaista draamaa, jota esitettiin torstai-iltaisin ja jossa otettiin vanhoja hollywoodilaisia rikoksia uuteen tutkintaan. Mac näytti ohjelmassa erityisen hyvältä farkuissaan ja mustassa Dolce & Gabbanan nahkatakissa, jonka Sunny oli ostanut hänelle ja josta oli tullut hänen tavaramerkkinsä." '

Kuten katkelmastakin huomaa, viihderomaanille ominaiseen tapaan kirjassa vilahtelee muotimaailmasta tuttuja suunnittelijoita sekä laatuun ja kalleuteen viittavia tuotemerkkejä: "Paloma seisoi portaikon yläpäässä puristaen käsissään pientä pinkkiä laukkua, joka oli tungettu täyteen kaikenlaista tärkeää. Hän oli pakannut mukaan pillin, jonka hän oli voittanut huvipuistossa Malibussa, villatakin, jonka Sunny oli antanut hänelle sinä päivänä rannalla, kun hän oli vähällä hukkua, ja myös Missonin huivin, videopelejä ja iPhonensa..."     

Kirjassa miljööt vaihtelevat - vuoroin ollaan Malibussa, Napa Valleyssa, Hollywoodin kukkuloilla tai Barcelonassa. Lisäjännitettä kirjaan tuovat Paloman isoäitipuolen paljastuminen Mac Reillyn suureksi ensirakkaudeksi, Sunnyn mustasukkaisuus ja Bibin rakastuminen nuoreen nousussa olevaan muusikkoon Jacintoon. Lopulta paljastuu niin kaksoismurhan tekijäkin, Paloman oikea isä ja tietysti romantiikan nälkäinen saa vielä juhlittavakseen häät. 

Valitettavasti juonen käänteet ovat kovin ennalta-arvattavia, murhamysteerin selvittely onttoa ja henkilöt pinnallisia. Jotain kiinnostavaa kirjassa kuitenkin oli, sillä kuten niin monien muidenkin sarjojen kohdalla, jäin miettimään, että onko sarjassa aiemmin julkaistut osat Malibun yöt, Unelmien Saint-Tropez ja Monte Criston jalokivet nautinnollisempia lukukokemuksia ja seuraisiko niistä kiihkeä halu varata lentoliput Välimeren rannoille. Tällä kertaa romanttinen smoothie jäi kuitenkin turhan mauttomaksi ja värittömäksi, enkä kirjan päätyttyä löytänyt itseäni Booking.comin sivuilta varaamasta hotellia Barcelonan Ramblalta.

Elizabeth Adler
Barcelonan katujen kuiske 
From Barcelona, with love
kääntänyt Satu Leveelahti
Gummerus (2013)
s. 367
   




4 kommenttia:

  1. Jollet ole lukenut Vera Valan viihdedekkareita, suosittelen niitä seuraavalle kerralla, jolloin iskee jännityksen ja viihteen nälkä. Ne eivät ole maailman jännittävimmästä päästä, mutta on niissä oikeasti vaarallisia tilanteitakin ja en ole ainakaan onnistunut arvaamaan kummankaan kirjan murhaajaa.

    Sinulla on todella mielenkiintoinen blogi. Minäkin tykkään lukea ja välillä leipoakin (tosin jälkimmäisestä en omassa blogissani kerro), joten olin iloinen, kun päädyin tänne Kotimaisten kirjablogien kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Annami kiitos kauniista sanoistasi. Olipa mukavaa, että olit piipahtanut. Olisi kiva kuulla myös oman blogisi osoite, jotta pääsen itse sitä lukemaan. En ole itse lukenut Vera Valan dekkareita, mutta ostin yhden juuri viime jouluna äidilleni lahjaksi ja ajattelin lainata häneltä sitä kesälomalla. Pidän paljon Italiasta ja italialaisesta elämäntavasta ja yksi suosikkejani on Donna Leon, jolta olen lukenut lähes kaikki julkaistut teokset. Italiasta kertovat kirjat siis kiinnostavat.

      Poista
    2. Minä en ole lukenut Donna Leonia, vaikka Italia kiinnostaakin ja siksi myös Leonin kirjat ovat lukulistalla.

      Jos blogisi kommentoijalla on oma blogi Bloggerissa, blogin osoitteen voi nähdä klikkaamalla kommentoijan nimeä (minun tapauksessani siis Annami). :) Laitan sen kuitenkin vielä tähänkin: http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi

      Poista
    3. Olen vasta kolme kuukautta blogannut, joten vasta opettelen tätä. Blogi vaikutti erittäin kiinnostavalta. Olen siellä kyllä aiemmin joskus vieraillutkin. Erityisesti innostuin niistä lukuhaasteista, joita suoritit tai olit suorittanut. Pitäisi itsekin ottaa joku haaste vastaan. Töissä parhaillaan lukupiirissä luemme 100 klassikkoa Keskisuomalaisen listalta. Olemme tavanneet kolmesti ja lukeneet Punaisen viivan, Ylpeys ja Ennakkoluulo, Pikku Pietarin piha ja nyt ensi tiistaina meillä on käsittelyssä Juoppohullun päiväkirja.

      Poista