Maremoto on espanjaa ja tarkoittaa tsunamia. Maremotossa ei liiku vain pintavesi, vaan vesimassat nousevat pohjasta pintaan ja kasvavat rannalle tullessaan hyökyaalloiksi ja korkeaksi vesiseinämäksi. Japanin sana tsunami tarkoittaa juuri hyökyaaltoa. Se koostuu sanoista tsu - satama ja nami - aalto eli satama-aalto.
Chileläinen nobelkirjailija, runoilija Pablo Neruda kirjoitti elämäkerrassaan, että maanjäristyksen ja tsunamin pelko on kauhun terälehti, joka elää Chilen kaupunkien sydäntä vasten painautuneena. Nerudan syntymävuonna 1904 suuri maremoto tuhosi Chilessä Valparaison kaupungin. Kaupunkia kohdannut onnettomuus jäi chileläisten mieliin. Nerudan viimeinen runoteos Maremoto on nimetty tsunamin mukaan. Neruda itse asui meren rannalla, hän ammensi luovuutensa meren aalloista ja oppi tuntemaan Tyynenmeren mahdin katsellessaan kotoaan Isla Negralta meren elämää. Maremoton runoissa viisaus asuu meressä. Runoista hohkaa kunnioitus meren voimia kohtaan. Merellisyys tulee runoissa maistiaisina lukijalle. Runot tuovat hyökyaallon tavoin valtameren lukijaa lähelle. Kokoelman viimeinen runo alkaa seuraavilla säkeillä: "Näillä sivuilla käännyin meren puoleen / uudelleen ja uudelleen! / Kalat, kuoriaiset, levät / jotka ovat jättäneet jäähdyttämön, / palaavat takaisin Tyynen meren vyötäisille, / aaltojen huumaavaan suudelmaan, / paljaiden karien salattuun viisauteen!"
Maremoto sai alkunsa vuonna 1969, kun Neruda näki ruotsalaisen taiteilijan Karin Hjertonssonin puukaiverruksen delfiinistä. Neruda pyysi, että Karin tekisi puukaiverruksia erilaisista eläimistä ja tavaroista, jotka huuhtoutuvat rannalle ja hän kirjoittaisi näistä sitten runoja.
Runoteos sisältää 17 runoa meren eläimistä, kasveista ja merenalaisesta maailmasta ja niitä täydentää 15 värikuvaa Karin Oldfelt Hjertonssonin puukaiverruksista. Teoksen ensimmäinen ja viimeinen runo ovat pidempiä, eikä niissä ole kuvituksena puukaiverrusta.
Pidemmät alkuun ja loppuun sijoittuvat runot on nimetty suomeksi Merimesi ja Jäähyväiset meren medelle. Suomentaja Timo Malmi kirjoittaa kirjan alkusanoissa, jossa hän kuvaa Nerudaa meren evankelistaksi, että hän suomensi maremoton meren medeksi ja meren myräksi: "Mesi on elämän nektari, kuningattaren lahja mehiläisilleen. Meren myrä muuttuu meren medeksi ja päinvastoin ja Neruda on näille riveille kirjoittanut matkan meren mielen kautta ihmiseen."
Kokoelman 15 lyhyttä runoa kauniine, yksinkertaisine ja tyyliteltyine kuvineen kertovat meren eliöistä. Oman runonsa ovat saaneet muun muassa merivuokko, hylje, miekkakala, merietana, keisarihummeri, meritähdet ja merilevä. Runon lukija aistii yhteyden meren kanssa eliöiden avulla. Meri ei kuole edes kalakojun tiskillä, jossa kalat kimmeltävät ja rapusapelit kalisevat.
Merisiili kuvataan samannimisessä runossa appelsiininkeltaiseksi meren auringoksi. Se lämmittää piikeistään huolimatta kuin rakkaus. Kuten rakkauskin merisiili on välillä piilossa, välillä haurasta ja välillä lihallista.
Merisiili on maailmanpyörä / kierevä, hauras, piilossa: / lihallinen, salainen ja piikikäs: / Merisiili on rakkaus.
Merisiili on yksi maailman vanhimpia eläimiä. Niitä on tavattu jo satoja miljoonia vuosia sitten. Joitakin lajeja pidetään myös ihmiselle vaarallisena. Runosta voi aistia kunnioituksen ja arvostuksen merta ja elämää kohtaan. Ajattelen Tyynenmeren muovipyörteitä - merien eläimien ja kasvien haavoittuvaisuutta ihmisen tekojen edessä. Vaarallinen merisiilikin on meren valo, joka on elänyt kauan ennen ihmistä ja sen soisi elävän vielä ihmisen jälkeenkin.
Kokoelman viimeisestä runosta Jäähyväiset meren medelle aistii jäähyväisten ja hyvästijätön tunnelmaa ikään kuin Neruda olisi tiennyt, että kokoelma jää hänen viimeisekseen. Runous on kuin meri lasku- ja nousuvesineen. Kuten merikin runot palaavat ja syntyvät elämään aina uudelleen.
JK. Runojen suomentaja Timo Malmi kirjoittaa kirjan alku- ja jälkisanoissa mielenkiintoisesti Nerudan henkilöhistoriasta, Latinalaisen Amerikan rakastetuimman runoilijan elämän viimeisistä vaiheista, hänen hautajaistensa muuttumisesta poliittiseksi surujuhlaksi sekä Augusto Pinochetin verisestä vallankaappauksesta sekä sotilasjuntan 17-vuotisen diktatuurin seurauksista. Toveri Pablo Neruda on kuollut. Eläköön Neruda.
Pablo Neruda
Maremoto (alkuteos Maremoto)
Suomennos ja esipuhe Timo Malmi
Palladium Kirjat (2013)
s. 64
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti