keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Runebergin päivänä torttuja ja Fredrikan satuparaabeleja

Harva tietää, että J.L Runebergin tortuistaan tunnettu rouva Fredrika Runeberg oli myös kirjailija. Hän kirjoitti ruotsiksi ensimmäisen suomalaisen historiallisen romaanin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä (Fru Catharina Boije och hennes döttrar) vuonna 1858. Kirja sijoittuu isonvihan aikoihin ja Hatanpään kartanoon Tampereelle, missä asuvat rouva Katarina ja hänen tyttärensä. Kirja löytyy kirjahyllystäni, mutta jälleen kerran minun on myönnettävä, että lukematta on. Lukulistalle siis - sille loputtoman pitkälle. 

Fredrika kirjoitti myös romanttisia satuparaabeleja eli vertauskuvallisia ja opettavaisia satuja ja tarinoita. Runebergin päivän kunniaksi päätin lukea muutaman Fredrikan tarinan teoksesta Piirroksia ja unelmia (Teckningar och drömmar 1861, suomentanut Tyyni Tuulio) samalla, kun runebergintortut paistuvat uunissa. Rouva Runebergin Piirrokset ja unelmat ovat hyvin eripituisia ja tasoltaan vaihtelevia tarinoita. Ne ovat aikakaudelle tyyppillisesti tunteellisia ja luonnonilmiöiden kautta kuvataan niin tunteita kuin ihmisiäkin. Nykylukijalle tarinat ovat jopa ylitunteellisia. Tarinoissa on erilaisia naiskuvia, ja monet niistä sijoittuvat kaukaisiin maihin. Ehkä siihen aikaa oli helpompi ottaa kantaa kaukaisten naisten kärsimyksiin kuin oman maan naisten tilanteeseen.

Kirjan eräs lyhyt opettavainen satu Kukkien hyöty kertoo kukkasista, jotka kasvavat mäennyppylällä. Kukat avautuvat nupulle auringon loistaessa. Etana kömpii paikalle ja arvostelee kukkia tyhmyydestä ja arvottomuudesta. Koreus on hänestä turhaa. Niinpä kukat eivät uskalla päästää kauneuttaan esille. Talon isäntä tulee paikalle renkeineen ja käskee rengin niittää ruohontupsun heinäksi eläimille: "Ja pienestä ruohontupsusta tuli heinää, ja se riitti melkein kokonaiseksi suupalaksi yhdelle lehmälle, ja niin saatiin oikein hyötyä noista turhanpäiväisistä kukista." Päivän opetus lieneekin Fredrikan hengessä, että jollekin toiselle vähäpätöinen asia, voi jollekin toiselle olla kultaakin kalliimpaa. On uskallettava nähdä asioiden monet puolet ja olla oma kaunis itsensä.


Runebergintortut  

200g voita
2dl sokeria
2 munaa
2dl vehnäjauhoja
60 g piparkakkuja
n. 80 g mantelijauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa
0,5 dl maitoa

Päälle: vadelmahilloa ja sokerikuorutetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Murskaa piparkakut. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen maidon kanssa. Voitele ja korppujauhota muffinivuoat. Suosittelen käyttämään oikeaa muffinivuokaa, jonne sisälle laitetaan paperiset vuoat. Kumoa tortut jäähtyneinä ja koristele vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella.



4 kommenttia:

  1. Wikipediasta luettua: "Usein kuullun käsityksen mukaan runebergintortun kehitti J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia.Tarina kertoo, että Runebergillä oli makean nälkä, joten hän pyysi vaimoltaan jotain makeaa, mutta tällä ei ollut mitään makeata. Fredrika päättikin tehdä leivonnaisen niistä aineksista, mitä hänellä oli. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta."

    VastaaPoista
  2. Tämän torttuohjeen nappasin ihan uusimmasta Yhteishyvä Ruoka-lehdestä, ettei nyt ole mikään vuosia kaapissa säilytetty lempiresepti. Vähän jouduin sitä muokkaamaan sen mukaan, mitä kaapeista löytyi, mutta resepti siis löytyy helmikuun 2014 Ruoka-lehdestä.

    VastaaPoista
  3. Voisihan näitä runebergejä useammin syödä kuin vain kerran vuodessa.

    VastaaPoista
  4. Pikeeria laitoinkin sokerivesikuorrutteen sijaan eli valkuaisesta, sitruunatipoista ja tomusokerista tehtyä kuorrutetta. Miehen mielestä kaipaisi punssia mausteeksi.

    VastaaPoista