Tein kulttuuriteon. Luin elämäni ensimmäisen Jane Austenin romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo. Luin sen työpaikan sadan klassikon lukupiiriä varten ja täytyy ihmetellä, että sain sen edes päätökseen. Oli nimittäin melko puuduttava lukukokemus. Odotin kiinnostavaa ja mukanaan vievää romanttista rakkaustarinaa, mutta ei - tylsiä tanssiaisten ja illallisten kuvauksia, pitkästyttävää kerrontaa kävelyretkistä puistossa, kahdenkeskisiä sivistyneitä keskusteluita ja karikatyyrisia henkilökuvia.
Englanninkielinen alkuteos Pride and Prejudice ilmestyi vuonna 1813, ja ensimmäisen kerran Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi suomeksi 1922. Se on Austenin pääteos ja kertoo 1700-luvun lopun pikkuporvarillisestä Bennetin perheestä. Kirjan päähenkilö on perheen toiseksi vanhin tytär Elisabeth Lizzy Bennet, joka kuvataan kirjassa älykkääksi, viehättäväksi ja tarkkanäköiseksi nuoreksi naiseksi. Bennetin perheeseen kuuluvat myös perheen kirjastoon vetäytyvä purevan huumorin omaava isä, hysteerinen ja ajoittain tyttärilleen puheillaan häpeää aiheuttava äiti ja neljä muuta tytärtä. Äitiä kuvaillaan kirjassa yksinkertaiseksi naiseksi, jolla on pienehköt älynlahjat, niukalti oppia ja epävakainen luonne. Äidin elämän päämääränä on vain saada kaikki viisi tytärtään naimisiin, sillä herra Bennet ei ole kovinkaan varakas, vaan hänen omaisuutensa käsittää vain maatilan, josta hän saa kahdentuhannen punnan vuositulot. Perheen äidin ja tyttärien suureksi epäonneksi maatila on sääntöperintötila, joten herra Bennetin kuoltua maatila ei suinkaan siirry vaimolle tai tyttärille vaan erään kaukaisen sukulaismiehen haltuun. Joten tyttäret on naitettava.
Kirjan henkilöt ovat melko yksioikoisia, sillä he eivät kirjan aikana muutu tai kehity. Perheen vanhin tytär Jane kuvaillaan herttaiseksi, mutta pidättäytyväiseksi nuoreksi naiseksi, joka nauttii yleisesti arvonantoa monella suunnalla. Elisabeth sen sijaan on leikkisä, vilkas ja häntä pidetään huomiokyvyiltään terävänä ja luonteeltaan vähemmän mukautuvaisempana kuin vanhempaa sisartaan. Kirjassa vähiten huomiota saa perheen kolmas tytär, soittamisesta ja lukemisesta pitävä Mary, jota kuvaillaan tyttäristä vähiten kauneimmaksi ja hän päätyykin kirjan lopussa äitinsä seuraneidiksi ja vanhaksi piiaksi. Perheen nuorimmat tyttäret Kitty ja Lydia ovat vallattomia, väliin vaikeasti hallittavia, turhamaisia ja nuorten miesten vaikutuksille alttiita.
Ylpeys ja ennakkoluulo alkaa seuraavasti: "On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen naisen." Siinäpä oikeastaan kirjan juonikin tulee tiivistettyä yhdellä virkkeellä. Kirja kertoo tyttärien avioliittohankkeista ja niissä onnistumisista. Porvarisperheen tyttäret valmistautuvat tanssiaisiin, kutsuihin, ajoittain kirjoitetaan kirjeitä suuntaan jos toiseenkin ja välillä matkustetaan maaseudulla - tarkoituksena vain ja ainoastaan avioitua. Kirja kertoo aika tavalla säätyläisnaisten elämästä ja asemasta tuohon aikaan. Bennetin tyttärien elämä on sidottua ja etukäteen suunniteltua. Austen kuvaakin terävänäköisesti tyttärien kasvatusta ja naisten asemaa pikkuporvarillisessa maaseutuyhteisössä. Kun perheen nuorin tytär Lydia karkaa erään sotilasrykmentin jäsenen herra Wickhamin kanssa, siitä seuraa häpeää perheelle ja kauhistelua sukulaisten ja lähipiirin kesken. Lukijalle tehdään selväksi, että Lydia ei voi tulla tekonsa takia avioliitossaan onnelliseksi. Minulle Lydia edusti kuitenkin kirjan kiinnostavinta hahmoa.
Elisabeth ja Jane tapaavat kirjan alussa Merytonin tanssiaisissa herra Bingleyn ja hänen ystävänsä aatelisen herra Darcyn. Bingley ja Jane ihastuvat toisiinsa, mutta kirjan aikana heidän välilleen ja rakkauteensa tulee mutkia matkaan, joita aiheuttavat niin Janen pidättyväisyys kuin muiden kirjan henkilöiden toimet. Kirjan nimi Ylpeys ja ennakkoluulo sen sijaan kuvaa Elisabethin ja herra Darcyn suhdetta. Darcy on välinpitämätön ja ylpeä mies, ja Elisabeth suhtautuu häneen aluksi ennakkoluuloisesti. Darcyn ylpeyttä toistetaan kirjassa moneen otteeseen. Vähemmälläkin lukija uskoisi Darcyn ylpeäksi.
Kirjassa tarkastellaan Elisabethin ja Darcyn tarinan avulla myös luokkaeroja. Suku pitää Darcya liian varakkaana ja säätynsä puolesta liian hyvänä heikommista lähtökohdista tulleelle Elisabethille. Rakkaus ei kuitenkaan kysy asemaa tai säätyä. Elisabethin ja Darcyn suhdetta voi hyvällä syyllä sanoa kirjallisuuden yhdeksi unohtumattomista rakkaustarinoista. Valitettavasti minusta sen hehkua on himmentänyt nämä kaksisataa vuotta.
Elisabeth oli liian hämillään kyetäkseen sanomaan sanaakaan. Lyhyen tauon jälkeen hänen seuralaisensa jatkoi: "Te olette liian ylevämielinen voidaksenne leikitellä kanssani. Jos tunteenne ovat samanlaiset kuin viime huhtikuussa, pyydän teitä heti sanomaan sen minulle. Minun tunteeni ja toiveeni ovat muuttumattomat, mutta yksikin sananne riittää vaientamaan minut tässä asiassa ainiaaksi." Elisabeth, joka tunsi olevansa vielä tavallistakin enemmän hämmentynyt ja levoton, pakottautui nyt puhumaan. Hän antoi herra Darcyn ymmärtää - tosin sanoja tapaillen - että hänen tunteensa olivat niin täydellisesti muuttuneet tuosta ajasta lähtien, johon Darcy oli viitannut, että hän kiitollisena ja iloisena otti vastaan tämän vakuutukset.
Ei ole Darcysta ja Elisabethista Romeoksi ja Juliaksi. Ehkä katson seuraavaksi kirjasta tehdyn elokuvan, jos se saisi minut rakastumaan henkilöihin. Ja onhan kirjasta tehty myös zombieversio. Ehkä se laittaisi nauruhermotkin koville.
Jane Austen
Järki ja tunteet. Ylpeys ja ennakkoluulo
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY (1996)
s. 496
Järki ja tunteet. Ylpeys ja ennakkoluulo
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY (1996)
s. 496
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti