Sarjakuvakirja Lapsus viehättää kuvillaan ja tarinallaan (JP Ahonen, Villimpi Pohjola Lapsus)

Sunnuntaini ei ole mitään ilman Villimpi Pohjola -sarjakuvaa. Tänään ei tullut Aamulehteä, koska eilen tuli pyhäinpäivän vuoksi tuplanumero sunnuntain sarjakuvineen, joten tänään joudun tyytymään sarjakuvasta bloggaamiseen. Oikeastaan JP Ahosen sarjakuvat toimivat vielä paremmin kirjana kuin yksittäisinä sarjakuvina, sillä uusinta Lapsus-kokoelmaakin (2014) lukee kuin romaania konsanaan. Jokaisen sivun oma sarjakuva muodostaa kirjassa kokonaisen juonellisen tarinan. 

Lapsus on laskujeni mukaan viides Villimpi Pohjola -kokoelma. Yliopisto-opiskelijoiden kaveriporukka on vihdoin aikuistumisen kynnyksellä.  Ikisinkku Anna odottaa kampuksen casanovalle Rontille vahinkolasta, Otto päättää lopultakin saada gradunsa kasaan, opintotukikuukaudet uhkaavat loppua ja Ukko ja Muusakin suunnittelevat häitään.   

Omat gradumuistot ja vuodet opiskelijaäitinä muistuvat väkisinkin mieleen, kun lukee Lapsusta. Akateeminen minimalismi saa hurjaa kyytiä, kun tilalle tulee second-hand BabyBjörniä ja Kela ilmoittaa opintotuen päättymisestä. Sitä sietää tietysti juhlia - missäs muualla kuin baarissa. JP Ahonen kuvaa oivallisesti nuorten aikuisten elämän käännekohtia, vastuun kantamisen hankaluutta, gradun teon mahdottomuutta sekä ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Piirrosjälki ja kuvitus on nautittavaa, yksityiskohtaista ja viime vuonna lukemani Perkeros vahvisti Ahosen fanittamista. Lapsuksen todentuntuiset tilanteet saivat  minut taas kerran hyvälle tuulelle ja absurdi huumori sai välillä nauramaan ääneen. Sohvaperunan ei parane potatuitua sohvalle loputtomiin tai mahasta alkaa kasvaa ituja. 

Vauvan odotus tuo henkilöhahmoihin syvyyttä. Vai mitä muuta voi ajatella Annan ja hänen siskonsa ennen nukkumaanmenoa käydystä pohdinnasta, voisiko Rontista, Annasta ja vauvasta joskus tulla perhe? 

Vauvan odotus, synnytys ja vauvanhoito kuvataan lämpimän humoristisesti. Lapsellinen lukija pystyy samaistumaan hymyssä suin tapahtumille. Minnan Oton kämppäkaverin valittaessa kahvilassa Annalle nukkumattomuuttaan Anna heittää kehiin vauvakortin. Sitä on vaikea Minnankaan enää nokittaa. 

Annan ja Rontin saatua yhdeksänkuisen vauvansa hoitoon Annan äidille yhteinen hehkutettu hotelliyö päättyy odotetulla tavalla. 

Lapsus on must-kirja lapsiperhearkea eläville ja gradun tekemisestä ahdistuneille. Sarjakuvan ehtii lukea imettämisen aikana tai yliopistokahvilassa lähdekirjallisuuden sijaan. Myös marraskuun lukuhaastekirjaksi se sopii kuin nakutettu. Lukemalla sarjakuvaromaanin saa kolmen päivän haasteen kuitattua.  

Sarjakuvassa viehättää myös se, että kaikki kasvavat lopulta aikuisiksi paitsi tietysti suloinen Anni, Rontin ja Annan vauva, joka hurmaa sekä vanhempansa että kaveriporukan. Muusakin huomaa lopulta torkuttaneensa biologista kelloaan liian pitkään. Vauvakuume on tarttuvaa.  

Jälkikirjoitus: Kirjan kannet ovat pastissi Nirvanan Nevermind-levyn kansikuvasta.

JP Ahonen, Villimpi Pohjola Lapsus
Arktinen banaani (2014)
s. 96