On aika tehdä kokonaisarvio marraskuun lukuhaasteesta. Aloitetaan runoista. Luin neljä runokokoelmaa marraskuussa: Joni Järvi-Laturin Melankolian (2014), Pekka Kejosen Kertakäyttösatorin (2014), Anneli Kannon Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä (2014) sekä Niina Hakalahden Vauvailoa (2014). Blogiini kirjoitin yhteisen blogitekstin kahdesta jälkimmäisestä kokoelmasta. Melankolia oli mielestäni raskas runokokoelma luettavaksi, eivätkä kokoelman runot auenneet minulle. Hetken mietin jopa teoksen jättämistä kesken. Sen sijaan Pekka Kejosen Kertakäyttösatori sisälsi hyviä aforisminkaltaisia runoja, joiden lukeminen oli nautinnollista. Aion kirjoittaa osan näistä runojen säkeistä itselleni muistiin myöhemmin käytettäväksi. Kejonen ansiokkaasti kiteytti monessa runossaan ajatelmia elämästä, kuolemasta ja monesta muusta teemasta. Jäin kuitenkin miettimään, olivatko runot tarkoitettu luettavaksi kokonaisuuksina vai säkeet yksittäisinä aforismeina. Aforismeina ne toimivat paljon paremmin.
Luin marraskuussa muutamia lasten ja nuorten kirjoja. Pienille lapsille sopivista teoksista luin hassunhauskan ja aikuisenkin nauruhermoja kutkuttelevan Aino Havukaisen ja Sami Toivasen Tatu ja Patu, syömään! -kirjan (2014) (Tosin vain osin marraskuussa, koska olin aloittanut teoksen lapselleni ääneen jo lokakuun aikana). Lisäksi luin Jari Mäkipään kymmenennen etsiväkerho Hurrikaanista kertovan kirjan Etsiväkerho Hurrikaani ja hämärän majatalo (2014). Teos yllätti minut positiivisesti. Se oli jännittävä, koukuttava ja hyvin kirjoitettu lastenkirja. En ole aiemmin lukenut Mäkipään sarjaa ja nyt sekin on sitten korkattu. Omassa koulussa voin hyvillä mielin suositella kyseistä teosta oppilaille kolmannesta luokasta ylöspäin. Tuula Kallioniemen Hässäkkää ja hätähousuja -kirjan (2014) aloitin aivan marraskuun viimeisinä päivinä, joten ei siitä sen enempää. Olen siinä vasta ihan alussa.
Nuorten kirjoista luin Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmelin (2014), josta kirjoitin blogiinkin, ja Salla Simukan maailmallakin menestyneen trilogian avaavan Punainen kuin veri (2013). Simukan kirja veti minut niin hyvin mukaansa, että luen nyt parhaillani toista osaa Valkoinen kuin lumi (2013) kyseisestä kirjasarjasta ja taidan lukea kolmannen osankin heti perään. Simukan teokset muuten sopivat yhtä hyvin aikuisille kuin nuorillekin, vaikka kirjasarja onkin alun perin nuorille suunnattu. Kirjoitan melko varmasti niistä blogiinikin, kunhan saan koko sarjan ahmittua.
Luin marraskuun aikana myös Kari Välimäen aivan absurdin ja vähän oudonkin novellikokoelman Todensanat (2014). Kokoelma sisälsi monia hyviä novelleja, mutta erityisesti teoksen alkupään novelli Hyttyset teki minuun vaikutuksen. Teppo Paulaston esikoisromaani Kolvi (2014) sai minut myös vaikuttumaan. Uskon, että Paulastosta kuullaan vielä kirjailijana lisää. Kolvista innostuin myös kirjoittamaan blogiin. Luin myös Jyrki Vainosen erittäin mielenkiintoisen esseekokoelman Askelia - kirjoituksia kävelemisestä (2014). Siitäkin saatan vielä kirjoittaa ihan oman tekstin, mikäli aikaa riittää. Näiden teosten lisäksi luin yhden näytelmäkäsikirjoituksen ja useampia lasten kuvakirjoja.
Luettu kokonaissivumäärä nousi yli 30 sivun päivässä eli sain haasteen suoritettua. Kokonaisuudessan luin 1459 sivua kaunokirjallisuutta marraskuun aikana, mikä on noin 50 sivua päivässä. Tosin pitää muistaa, että joukossa oli useita lasten ja nuorten kirjoja ja runokokoelmia. Haaste oli kuitenkin mukava suorittaa. Tärkeintä varmaan haasteessa oli kaunokirjallisuuden lukemisen tietoisuuden lisääminen ja se, että se sai varmasti tarttumaan kirjaan myös sellaisia ihmisiä, jotka muuten lukevat vähemmän - ainakin oma aviomies on innokkaasti yrittänyt haasteesta suoriutua, minkä vuoksi olen itse säästynyt kiitettävästi iltasatusessioilta marraskuun aikana, vaikka mukavaahan se lapsellekin ääneen lukeminen on. Joskus on kuitenkin ihanampaa lukea itselleen. Eiköhän jatketa joulukuussakin lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti