Kultainen kissanpentu: Kerro minulle tarina

Olipa kerran satu, ja satukirjailijaksi muuntuva kirjailija Päivi Alasalmi. Alasalmen aluevaltaus satukirjailijana täydentyy nyt uudella kokoelmalla Kultainen kissanpentu, joka sisältää kaksitoista perinteistä satua. Saduissa seikkailevat niin prinssit, prinsessat, velhot, maahiset, talonpojat kuin jättiläisetkin. Satujen tapahtumapaikat taas vaihtelevat lumisesta metsästä, köyhistä - suutareita, räätäleitä ja leipureita - vilisevistä kylistä, Siperian prinssin hoviin, velhon asuttamalle Tinavuorelle tai maahisten pikkuiseen mökkiin.

Kultaisen kissanpennun kuvituksen on tehnyt Riikka Jäntti. Jäntin mustavalkoinen piirustusjälki on tarkkaa, yksityiskohtaista ja hahmot perinteikkäitä. Prinsessat näyttävät pitkine liuhuvine hiuksineen ja mekkoineen aidoilta satuprinsessoilta sekä velhot kyömynenineen ja näppylöineen pelottavilta velhoilta. Kuvitus saa satujen tarinat ja henkilöt  eläviksi. Lapsikuuntelija ja -katselija olisi kaivannut kuitenkin kirjaan enemmän kuvia ja niihin piristäviä värejä.

Alasalmi vie lukijan menneen satumaailman lumoihin. Hän käyttää taitavasti vanhoja sanoja ja mukailee saduissaan vanhahtavaa kieltä - sadut ovatkin kuin kaikuja menneisyydestä. Minulle ainakin tuli satuja lukiessani sellainen olo kuin lukisin jotakin vuosisadan alussa kirjoitettua tarinaa: 

”Leipurin lämpimässä tuvassa paloi aina kynttilöitä. tuvan pitkälle pöydälle oli levitetty punavihreä liina, jolla oli pajunoksista taivutettuja mistelikransseja. Enkeli kello soitti pientä kilkatustaa, ja paahdetut kastanjat tuoksuivat savivadissa pöydällä.” Sokerileipurin suuri koira

Sadut ovat välillä hassuja ja välillä opettavaisia, mutta jokaisessa on jokin syvällisempi ajatus taustalla. Sadut korostavat välittämisen, ystävyyden ja rakkauden  merkitystä. Ritari Tuomas lähtee sadussa Toisilleen tarkoitetut pelastamaan rakastettua prinsessa Annea Siperiasta asti. Jättiläis-Jampan koti-ikävä -tarinassa yksinäinen jättiläinen haluaa muuttua pieneksi, että pääsee ison maahisperheen aamiaispöytään aamupuurolle ja telmimään maahislasten kanssa punaiselle räsymatolle. Tärkeitä ystäviä ovat myös lemmikkieläimet – olivatpa  ne sitten kissoja tai koiria, kuten nimikkosatu Kultainen kissanpentu tai Sokerileipurin suuri koira  –tarinat osoittavat.

Satukirjan viimeisessä sadussa Taikapölyä Repekka Rimppakinttu tutustuu vanhaan valkohapsiseen Sofia-rouvaan, joka kertoo hänelle tarinoita elämänsä varrella tapahtuneilta huimilta matkoiltansa. Sofia maalaa sanoillaan mitä kauneimpia tarinoita ja elämyksiä Repekalle. Sadun lopussa Repekka ymmärtää, että ankeimmankin arkipäivän yli pääsee, jos ripottelee elämänpolulleen hieman taikapölyä: ”Jos ei muuten ole rikas, voi omistaa rikkaan mielikuvituksen."

Taikapölyä toivoisi jokaiselle meistä elämän varrelle, sillä ilman tarinoita ja mielikuvitusta, elämä olisi kovin tylsää tai ainakin se tuntuisi loputtoman pitkältä.

Päivi Alasalmi
Kultainen kissanpentu. Satuja
Kuvittanut Riikka Jäntti
Gummerus (2013)
s. 148