Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille (The Hitch-hiker's Guide to the Galaxy, 1979) olen lukenut aiemminkin, mutten muistanut siitä enää juuri mitään. Aloin pari vuotta sitten pitää kirjaa lukemistani kirjoista, kun huomasin, etten enää muistanut, olinko lukenut jonkin teoksen vai en. Toivottavasti kyse ei ole alkavasta alzheimerista vaan siitä, että kun lukee keskimääräistä enemmän, unohtaa myös helpommin. Varsinkin joidenkin dekkareiden kohdalla on usein tullut mietittyä ja epäiltyä, minkä osan sarjasta olenkaan viimeksi lukenut ja mitä en. Innostuin linnunradasta ja sen hahmoista sen verran, että päätin tällä kertaa lukea koko humoristisen ja vauhdikkaan romaanisarjan - sarjan, joka on maailman ainoa viisiosainen trilogia. Itse asiassa sarja löytyy kakkososaa lukuunottamatta myös omasta kirjahyllystäni. Lukupiiri ei kuitenkaan jakanut innostustani, vaan muutamalta jäi teos jopa kesken. Itsekin tyydyin aikoinani ensimmäisesta kertaa kirjaa lukiessani vain ensimmäiseen osaan. Minusta on vanhemmiten tullut kuitenkin innokas scifittäjä, mikä on sinänsä hauska juttu, koska nuorempana en lukenut laisinkaan scifikirjoja. Niin se maku vaan muuttuu iän myötä.
Linnunradan käsikirja liftareille ei todellakaan ole tyypillinen scifikirja, sillä se on oikeastaan koko lajin parodia. Kulttikirjaksi nousseen teoksen tunteminen ja siitä kirjoittaminen vaatii syvällistä lajituntemusta, enkä koe, että minulla on sitä lapsekkaasta innostuksesta huolimatta. Ehkä kirjoitan teoksesta jotakin, kun olen lukenut koko sarjan. Senkin jälkeen olen vain noviisi, mitä tulee scifiin.
Meeri Laamasen runokokoelma Peter viaton on runoilija Laamasen toinen runokokoelma. Kokoelman luin osana luovan kirjallisen työn toimikunnan luku-urakkaa. Täytyy myöntää, että en olisi muuten siihen tarttunut. Kokoelmassa erityisen ansiokasta oli se, että osa kokoelman runoista käsitteli samaa henkilöä - teoksen nimessäkin vilahtavaa Peteriä. Tämä oli kiehtova ratkaisu. Kokoelma olisi voitu rakentaa kokonaan Peter viattoman varaan. Valitettavasti kokoelma oli muutamia taitavasti kirjoitettuja runoja lukuunottamatta kovin epätasainen, ja se olisi tarvinnut hyvää kustannustoimittajaa, joka olisi muun muassa poistanut huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä, joita runoilija tuntui käyttävän miltei jokaisessa runossaan. Runon tyylikeinoina ne toimivat huonosti ja veivät enemminkin terää runoista kuin toivat niihin mitään lisää.
Nobelisti Hemingwayn teos Vanhus ja meri (The Old Man and The Sea, 1952) on yksi amerikkalaisen kirjallisuuden ja myös maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Se kertoo vanhasta kuubalaisesta kalastajasta Santiagosta, joka on ollut pitkään ilman kalansaalista. Miehellä on yksi ainoa ystävä, nuori poika, joka käy hänen luonaan auttamassa ja tapaamassa häntä. Miehellä ja pojalla on lämmin ja luottamuksellinen suhde: " - Muistan kaiken siitä saakka, kun ensi kerran olimme merellä yhdessä. Vanhus katseli häntä päivänpaahtaminen luottavaisin silmin. - Jos olisit oma poikani, ottaisin sinut uhallanikin mukaan merelle, hän sanoi. - Mutta olet oman isäsi ja äitisi poika ja olet hyväonnisessa veneessä." Niinpä vanhus lähtee 85. päivänä yksin valtamerelle toiveenaan saada vihdoinkin saalista. Hän menee veneellään kauemmaksi kuin aiemmin. Hänen koukkuunsa tarttuu avomerellä miekkakala, joka on isompi, voimakkaampi ja pidempi kuin miehen vene. Alkaa usean päivän ja yön kuolinkamppailu, jossa mies ottaa kalasta mittaa ja kala miehestä. Kun vanhus lopulta päihittää kalan, tulevat hait, ja meri näyttää armottoman luonteensa.
Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Vanhus ja meri ei ollut vain kuvaus olemassolon taistelusta ja ihmisen voimattomuudesta ja pienuudesta luonnon edessä, se oli samalla kuvaus kahden eri-ikäisen ihmisen kaiken voittavasta ystävyydestä.
Vanhus palaa mereltä miltei tyhjin käsin, mutta kotona häntä odottaa poika, joka tuo hänelle sanomalehtiä, ruokaa ja lääkkeitä. Poika toivoo, että vanhus paranisi pian, jotta tämä voisi opettaa hänelle kaiken tietämänsä merestä, kaloista ja kalastamisesta.
Vanhus ja meri kertoo periksiantamattomuudesta ja unelmista, ja siitä miten unelmat lopulta karkaavat kauemmas ja kauemmas. Tarina miehestä, joka antautuu kalansaaliinsa edessä on jossain määrin surullinen, muttei suinkaan toivoton. Suuren kirjallisen klassikon äärellä sitä tuntee itsensä pieneksi. Vähän samaan tapaan kuin meren kuohujen äärellä.
Douglas Adams
Meeri Laamasen runokokoelma Peter viaton on runoilija Laamasen toinen runokokoelma. Kokoelman luin osana luovan kirjallisen työn toimikunnan luku-urakkaa. Täytyy myöntää, että en olisi muuten siihen tarttunut. Kokoelmassa erityisen ansiokasta oli se, että osa kokoelman runoista käsitteli samaa henkilöä - teoksen nimessäkin vilahtavaa Peteriä. Tämä oli kiehtova ratkaisu. Kokoelma olisi voitu rakentaa kokonaan Peter viattoman varaan. Valitettavasti kokoelma oli muutamia taitavasti kirjoitettuja runoja lukuunottamatta kovin epätasainen, ja se olisi tarvinnut hyvää kustannustoimittajaa, joka olisi muun muassa poistanut huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä, joita runoilija tuntui käyttävän miltei jokaisessa runossaan. Runon tyylikeinoina ne toimivat huonosti ja veivät enemminkin terää runoista kuin toivat niihin mitään lisää.
Nobelisti Hemingwayn teos Vanhus ja meri (The Old Man and The Sea, 1952) on yksi amerikkalaisen kirjallisuuden ja myös maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. Se kertoo vanhasta kuubalaisesta kalastajasta Santiagosta, joka on ollut pitkään ilman kalansaalista. Miehellä on yksi ainoa ystävä, nuori poika, joka käy hänen luonaan auttamassa ja tapaamassa häntä. Miehellä ja pojalla on lämmin ja luottamuksellinen suhde: " - Muistan kaiken siitä saakka, kun ensi kerran olimme merellä yhdessä. Vanhus katseli häntä päivänpaahtaminen luottavaisin silmin. - Jos olisit oma poikani, ottaisin sinut uhallanikin mukaan merelle, hän sanoi. - Mutta olet oman isäsi ja äitisi poika ja olet hyväonnisessa veneessä." Niinpä vanhus lähtee 85. päivänä yksin valtamerelle toiveenaan saada vihdoinkin saalista. Hän menee veneellään kauemmaksi kuin aiemmin. Hänen koukkuunsa tarttuu avomerellä miekkakala, joka on isompi, voimakkaampi ja pidempi kuin miehen vene. Alkaa usean päivän ja yön kuolinkamppailu, jossa mies ottaa kalasta mittaa ja kala miehestä. Kun vanhus lopulta päihittää kalan, tulevat hait, ja meri näyttää armottoman luonteensa.Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Vanhus ja meri ei ollut vain kuvaus olemassolon taistelusta ja ihmisen voimattomuudesta ja pienuudesta luonnon edessä, se oli samalla kuvaus kahden eri-ikäisen ihmisen kaiken voittavasta ystävyydestä.
- Ne voittivat minut, Manolin, hän sanoi. - Kerta kaikkiaan voittivat.
- Hän ei voittanut sinua. Kala.
- Ei. Totisesti. Jälkeenpäin minut voitettiin.
Vanhus palaa mereltä miltei tyhjin käsin, mutta kotona häntä odottaa poika, joka tuo hänelle sanomalehtiä, ruokaa ja lääkkeitä. Poika toivoo, että vanhus paranisi pian, jotta tämä voisi opettaa hänelle kaiken tietämänsä merestä, kaloista ja kalastamisesta.
Vanhus ja meri kertoo periksiantamattomuudesta ja unelmista, ja siitä miten unelmat lopulta karkaavat kauemmas ja kauemmas. Tarina miehestä, joka antautuu kalansaaliinsa edessä on jossain määrin surullinen, muttei suinkaan toivoton. Suuren kirjallisen klassikon äärellä sitä tuntee itsensä pieneksi. Vähän samaan tapaan kuin meren kuohujen äärellä.
Douglas Adams
Linnunradan käsikirja liftareille
Loisto (2003)
s. 156
Ernest Hemingway
Vanhus ja meri (2004)
Tammi
s. 133
Meeri Laamanen
Peter viaton
Sanasato (2013)
s. 59
Loisto (2003)
s. 156
Ernest Hemingway
Vanhus ja meri (2004)
Tammi
s. 133
Meeri Laamanen
Peter viaton
Sanasato (2013)
s. 59
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti