tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jalin suklaatehdas opettaa kohtuutta

Kuopukseni toivoi, että luen hänelle iltasatuna Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -kirjan, sillä hän kuunteli päivisin samaa kirjaa äänikirjana päiväkodissa ja levy kuulemma pätki välillä. Luin siis pojalleni muutaman luvun illassa kirjaa ääneen - minä en onneksi kuulemma pätkinyt. Olen lukenut kaikille kolmella pojalleni paljon lastenkirjoja - välillä on ollut aikoja, kun olemme lukeneet enemmän ja välillä aikoja, kun niitä on luettu vähemmän. Saattaa olla, että kahdelle vanhemmalle pojalle on luettu liikaakin, sillä nykyään kumpaakaan ei kiinnosta mitenkään erityisemmin kaunokirjallisuuden lukeminen. Toivon, että kunhan ikää tulee enemmän ja teinivuodet jäävät taakse, pojat taas innostuisivat lukemaan vapaaehtoisesti. Perheessämme on kaksi huoltajaa, joten yleensä meillä on kesken sekä isän että äidin iltasatukirja. Usein tuleekin kysyttyä lapselta, kumpaa tänään luetaan äidin vai isän kirjaa.

Kirjojen lukeminen ääneen on hyvä keino pysähtyä päivän päätteksi, viettää yhteistä aikaa ja sylitellä. Lisäksi kirjoista nousevista asioista voi jutella yhdessä. Tällä kertaa poikani saattoi myös kertoa minulle, mitä seuraavassa luvussa tapahtuu ja oltiinko päiväkodissa edellä vai jäljessä. Lopulta muutamaa päivää ennen kirjan loppuun lukemista, lapsi ei malttanut olla enää paljastamatta, miten teos päättyy ja mitä Jalille ja hänen perheelleen lopulta tapahtuu.

Ääneen lukeminen ei ole vain mukavaa yhdessäoloa, vaan siihen liittyy myös lukuisia muitakin hyötyjä.


  1. Ääneen lukeminen vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta ja lisää keskinäistä vuorovaikutusta.
  2. Lukemalla lapselle voi kehittää turvallisia rutiineja arkeen. Iltasatu rauhoittaa ja auttaa lasta keskittymään. 
  3. Lukemalla lapselle ääneen voidaan saada lapsi kiinnostumaan lukemisesta, lapselle tulee luonteva ja innostunut suhde kirjallisuuteen ja tekstien maailmaan. 
  4. Ne lapset, joille on pienestä pitäen luettu, omaavat laajemman sanavaraston ja paremmat kielelliset taidot kuin ne lapset, joille ei ole luettu. Ääneen lukeminen kehittää ja parantaa lapsen kielen oppimista ja mielikuvitusta.

Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory) on eräs Roald Dahlin kuuluisimpia ja tunnetuimpia lastenkirjoja. Se ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1971. Kirjassa pikkuinen Jali asuu köyhän perheensä, johon kuuluvat äiti, isä sekä isoisä Justus ja Eetu sekä isoäidit Justiina ja Elviira, kanssa pienessä, huonokuntoisessa ja ahtaassa talossa kaupungin laidalla. Isovanhemmat ovat vanhoja, sairaita ja raihnaisia ja vain Jalin isä käy töissä ansaitsemassa perheelle rahaa. Perhe onkin rutiköyhä, eikä raha riitä edes kunnon ruokaan. Kerran vuodessa perhe hemmottelee Jalia antamalla tälle syntymäpäivälahjaksi suklaalevyn, jonka tämä saa syödä ihan itse.

Kaupungissa, jossa Jali asuu, on ihmeellinen ja satumainen Villi Vonkan suklaatehdas. Tehtaan omistaja, upporikas ja hieman outo herra Vonkka päättää järjestää kilpailun, ja kilpailun viidelle voittajalle perheineen hän aikoo paljastaa suklaatehtaansa salaisuudet ja kutsua heidät lumoavalle kierrokselle salattuun tehtaaseensa. Päästäkseen sinne pitää vain löytää yksi viidestä kultaisesta pääsylipusta, jotka ovat kätkettyinä tavallisiin suklaalevyihin ympäri maailmaa.


Jali ja suklaatehdas -kirjan myötä kävimme kuopukseni kanssa monta kiinnostavaa ja hedelmällistä keskustelua. Yksi niistä jäi erityisesti mieleeni. Eräs kultaisen pääsylipun lunastava lapsi on vanhempiensa pilalle hemmottelema Marina Hillo, jonka isä ostaa kaikki löytämänsä Vonkan suklaalevyt, jotta tytär pääsee palkintomatkalle tehtaaseen ja saa loppuelämäkseen makeaa mahan täydeltä. Poikani mielestä Marinan isän toiminta ei ollut ollenkaan reilua, minkä jälkeen mietimme yhdessä sitä, mikä on oikein, mikä väärin ja miksi on tärkeätä pysyä kohtuudessa, eikä haluta aina kaikkea.

Kuten saduissa tuppaa käymään, Jali ja suklaatehdas -kirjassakin, ahneille, epämiellyttäville, töykeille, ilkeille ja kaikkeen tyytymättömille lapsille käy kalpaten ja hyväsydämisyys palkitaan monin verroin. Sitä ennen ehtii tapahtua monta jännittävää asiaa ja lapsi tutustuu kummallisiin laulaviin Umppa-Lumppiin, tehtaan arvaamattomiin laitteisiin ja saa maistiaisen suklaatehtaan makeasta maailmasta.    



Roald Dahl
Jali ja suklaatehdas
Otava (2009)
Kuvittanut Quentin Blake
Aila Nissisen suomennoksesta muokannut Peikko Pitkänen
s. 187

2 kommenttia:

  1. Tulin tutustumaan blogiisi ja täältä löytyi heti yksi suosikkikirjojani :) Jali ja suklaatehdas, nimenomaan Johnny Deppin tähdittämä uudempi versio, on suosikkielokuviani ja ihastuin kovasti myös kirjaan. Oletko lukenut jatko-osan Jali ja lasihissi? Minusta se oli ihan kiva, mutta ei yllä tämän alkuperäisen tarinan tasolle.

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut. Kiva tietää, että sellainenkin on olemassa. Täytyy käydä lainaamassa. Nyt luen pojalle juuri Kolme iloista rosvoa -kirjaa. Vanhemmille pojille olenkin sen aiemmin jo kahdesti lukenut. Minun pitää nyt ehtiä tutustua myös muiden blogeihin ja lisätä niitä blogipalstalle. Mahtavia uusia tuttavuuksia.

    VastaaPoista