Runoja elämästä pienissä kansissa (Arto Lappi, Kärpäshäiriö)

Eilen illalla, kun perheeni jo nukkui, tartuin puoli kahdentoista aikaan yöllä Arto Lapin runokokoelmaan Kärpäshäiriö (2014) ja luin sen pimentyneessä olohuoneessa kynttilöiden ja pienen lukulampun valossa. Häiriötön ja hiljainen talo sopi Lapin runojen näyttämöksi. 

Tamperelaisen runoilijan ja antikvariaatinpitäjän seitsemäs runokokoelma Kärpäshäiriö (2014) mahtuu melkein yhdelle kädelle. Se on pieni ja sievä kirja. Kirja muistuttaa ulkoasultaan pikkuruista muistikirjaa, johon on koottu runoja ja säkeitä omaksi iloksi. Teoksen lukemiseen kuluu vain tovi, mutta runojen ajatukset jäävät elämään ja niihin haluaa pian palata uudelleen. 

Kokoelman runoissa luonto - sen äänet, tuoksut ja pienet tapahtumasarjat sykkivät elämää. Luonnon kautta kerrotaan jokin pieni tärkeä havainto ihmisyydestä. Ihminen ymmärtää elävänsä, kun kohtaa kelon ja osaa hiljentyä sen äärellä. Pudonnut käpy taas muistuttaa meitä ympäristöstä ja sen vaalimisesta. Se ei näytä roskalta asfaltillakaan. Sammakot kurnuttavat ihmisestä piittaamatta: "Lammikossa pulputtaa / kevät, huumaava tunne." Ihminen, joka etsii kaukaisista tähdistä suuntaa, unohtaa helposti, olevansa jo perillä: "Harvoin, toisinaan / sen vahingossa arvaa. / Perillähän me täällä."  

Lapset ovat Kärpäshäiriön runoissa yhtä suuressa roolissa kuin luontokin. Lapsuus muistuttaa räsymattoa jalkapohjia vasten, se on karhea, mutta samalla lämmin. Terävät huomiot lapsuuden iloista ja suruista kiteytyvät lyhyissä tankarunoissa ja vähän laveammin pidemmissä säkeissä. On lapselle lottovoitto: "syntyä perheeseen jossa / ei ole alkoholisteja / ymmärsin / kasvettuani. Kunpa vanhemmatkin ymmärtäisivät sen.

Kun lapsi piirtää kaksi aurinkoa, aikuinenkin oivaltaa: "On syntymässä kokonainen pelto." Lapsen kasvun seuraaminen on samalla jännittävää ja mykistävää: 

Yhtä jännittävää / kuin lukea itse / on seurata kirjaan syventynyttä, / häntä josta tulee / lukemansa maailma. 

 Voiko kauniimmin sitä oikeastaan sanoa? Kasvamista leikkiin ja elämään. 

Veikeää kriittisyyttäkin löytyy kokoelman sivuilta: "Kahdesta en pidä, / sekavista ja opettavista runoista. / Sellaisiahan sinä / tapaat tehdä, huusi joku yleisöstä." Lievä opettavainen sävy runoista löytyykin. Sitä ei voi kieltää.  Toisaalta Lappi ottaa myös kantaa arvosteluun: "kovinta on / herkin, terävin, / paperinohut viilto / muutamasta sanasta."  

Runokokoelman lopussa on antikvariaatinpitäjän tietolaari II, jossa on lyhyitä aforismeja tai ajatelmia antikvariaattien ja kirjoittamisen maailmasta. Mitä pitäisi lukijan ajatella seuraavasta? "Liian pitkät ajat / asiakaspalvelussa / imeltävät äänen." Imelletyn perunalaatikon ystävänä uskon makeutumisen olevan runoille, kuten myös perunalaatikolle, hyväksi. Riittävä imeltyminen tuo sopivan maun - molempiin.

Arto Lappi
Kärpäshäiriö: runoja
Kustannusosakeyhtiö Sammakko (2014)
s. 93